Neuvottelut

Eilen iltapäivällä oli Contact Group. Ideana on käydä neuvotteluja strategian toteuttamisesta. Ensin selvitettiin huolellisesti yli tunti sitä, mikä on kyseisen palaverin mandaatti ja mitä toteuttaminen tarkoittaa.

Strategia oli jo aiemmin hyväksytty kokonaisena pakettina, jotta edistyminen olisi nopeaa. Toisaalta samalla oli mainittu, että toteuttamisen yhteydessä voitaisiin tarkastella muutamia erityiskohtia. Nyt kyse oli siitä, voiko tekstiä vielä muuttaa. Homma edistyi äärimmäisen hitaasti. Tuntui kuin käynnissä olisi ollut Alastalon salissa livenä.

Neuvottelujen hidas tahti tuntuu näin untuvikosta omituiselta. Se on kuitenkin tarkoituksenmukaista. Hitaassa etenemisessä loukatuksi tuleminen on huomattavasti harvinaisempaa. Kannat tulevat myös harvinaisen selväksi. Omasta positiosta voi aina perääntyä menettämättä kasvojaan. Yksi tähän kokoukseen osallistumisesta on ottaa omat keskustelutavat tarkastelun alle.

Kun puhetta on vähän, jokaisessa puheenvuorossa on paljon piilomerkityksiä. Kehon kielen lisäksi on kiinnostavaa seurata myös kuka seuraa kenenkin toimia. Välillä puheenvuoroihin liittyy myös teatteria. Esimerkiksi Sveitsin skarppi edustaja on muutamaan kertaan sormi suussa esittänyt tietämättömänä "tyhmiä kysymyksiä". Eilisessä Contact Groupissa hän protestoi liian nopeaa etenemistä, esittämällä ettei ymmärrä miten olimme hypänneet alueellista koordinointia koskevasta keskustelusta puhumaan RCU:sta, eli käytännön toteutuksesta.

Jotkut neuvottelijat tunnistaa heti pelureiksi. Pelurille päätösten vaikutukset ovat oikeastaan aika yhdentekeviä. Tärkeää on vastustajan voittaminen ja omien tavoitteiden edistäminen. Erilaiset pelurit käyttävät omanlaisiaan strategioita. Eräässä kokouksessa puheenjohtaja uuvutti ensin kuulijakunnan esittelemällä omia ajatuksiaan. Sen jälkeen puheenjohtajan kannattajia eri puolilta pyydettiin yksi kerrallaan esittämään omia mielipiteitään. Vasta tämän jälkeen avattiin yleinen keskustelu.

Eräs lähinnä naisten käyttämä strategia on heittäytyä avuttomaksi. On selvää, että sisältö on tarkaan mietittyä, mutta elekielellä ja äänenpainoilla viestitään avuttomuutta. Riippumattomalle tarkkailijalle vaikuttaa tietenkin omituiselta, että näinkin pitkälle urallaan edennyt käyttää tuollaista strategiaa. Mutta luultavasti se on myös auttanut uran rakentamisessa.

Japanin osallistuminen on todella vaisua. Tietysti ilmastosopimuksessa he ovat vahvasti mukana. Toisaalta heiltä lähetetään tämäntyyppisiin kokouksiin paikalle joku nuorempi avustaja suurlähetystöstä. Tehtävänä on lähinnä lukea Japanin positio paperilta englanniksi. Eilisessä Contact Groupin palaverissa oli juuri tämäntyyppinen avustaja jota kukaan ei oikein ymmärtänyt.

Tänään Contact Group jatkui, ja keskustelu hyppäsi jossain vaiheessa Global Mechanismin ja sihteeristön väliseen voimasuhteeseen. Afrikan edustajilla oli joku strategia, joka ei ole vielä täysin selvinnyt. Tsadin edustaja vetosi siihen, että sihteeristö oli lähettänyt heille vain jonkun vanhan strategiapaperin, jossa GM oli asetettu sihteeristön alaisuuteen. Käytännössä sillä ei ole suurta merkitystä, koska kyseisessä palaverissa oli ideana keskustella tulevasta strategiasta tyhjältä pöydältä. Afrikan maat eivät ole vielä esittäneet mitään vaatimuksia. On vielä vähän epäselvää, mikä on taustalla oleva tavoite ja strategia.

Oma arvaukseni on, että kyse on rahasta ja vallasta. Aiemmin GM oli sihteeristön lieassa. GM:n tehtävä oli kerätä rahaa sihteeristön käyttöön. Näistä rahoista sihteeristön oli helpompaa maksaa erilaisia konsulttipalkkiota ja matkakoruvauksia. Yksi GM:n uuden johtajan ensimmäisiä päätöksiä oli pistää rahahanat kiinni.

Tästä näkökulmasta tuntuisi fiksummalta pitää GM erillisenä yksikkönä. Suurin osa kansalaisjärjestöistä tuntuisi kuitenkin haluavan alistaa GM:n sihteeristön alaisuuteen. Toistaiseksi en ole onnistunut kaivamaan argumentteja GM:n alistamisen puolesta.

Valmistelin eilisen mittaamisen ja tulosohjautuvuuden ongelmia käsittelevästä blogimerkinnästä huolellisesti artikkelin kansalaisjärjestöjen yhteiseen Eco-lehteen. Lehteä jaetaan täällä päivittäin. Hyvin kirjoitetut ja strategisesti mietityt artikkelit olisivat hyvä vaikutuskanava delegaatteihin.

Päätoimittaja oli kuitenkin sitä mieltä, että julkaistuissa artikkeleissa pitää olla voimakas kansalaisjärjestön näkökulma. Tietysti sen tulee myös olla kansalaisjärjestön edustajan kirjoittama ja sen tulee olla mielipidekirjoitus. Jonkun journalistin artikkelia oli kritisoitu todella paljon, koska siinä ei ollut riittävästi NGO:den näkökulmaa.

Todellisuudessa kyse on siitä, että pohjoisen ja etelän kansalaisjärjestöjen edustajien välillä on juopa. Etelän kansalaisjärjestöistä tuntuu siltä, että yritämme ottaa liikaa tilaa ja vaikuttaa heidän toimintaansa. Ainakin minun toinen tavoitteeni heti oman ymmärrykseni lisäämisen jälkeen on etelän kansalaisjärjestöjen aseman parantaminen. Esimerkiksi kansalaisjärjestöissä pahastuttiin jopa siitä, että eniD oli valmistellut strategiapaperin etukäteen. Sitä pidettiin keinona vaikuttaa järjestöihin. Toisaalta paperi oli pitkälti kansalaisjärjestöjen lausunnon pohjana.

Olen käynyt nyt muutamana päivänä kansalaisjärjestöjen aamutapaamisessa. On tuskastuttavaa seurata, kuinka kaukana nämä järjestöt ovat delegaattien maailmasta. Kansalaisjärjestöjä ei tunnu kiinnostavan ymmärtää delegaattien sielunelämää tai sitä mitä tässä kokouksessa oikeasti tapahtuu. Kansalaisjärjestöt eivät esimerkiksi ole läsnä strategisimmissa kokouksissa tai yritä ottaa selvää mitä asioita tai positioita kannattaisi lobata. Tuntuisi kuin järjestöt olisivat alistuneet siihen ettei heitä kuunnella.

Kansalaisjärjestöillä olisi useampia vaikutuskanavia. On todella sääli, että kansalaisjärjestöt eivät osaa käyttää näitä kanavia kovin tehokkaasti. Esitykset jopa side eventeissä valmistellaan omasta kohtuullisen pienestä maailmasta käsin. Niissä toistetaan asiat jotka ovat jo tuttuja kaikille delegaateille.

Yksi tehokas tapa vaikuttaa olisi valmistella tarkasti mietittyjä ja kiteytettyjä positiopapereita, joiden taustamateriaali löytyisi verkosta. Toisaalta voisimme myös valmistella valmiita policy-ehdotuksia.

Edes Euroopassa ei ole juuri kansalaisjärjestöjä, jotka oikeasti kykenisivät vaikuttamaan policy-tasolla. Afrikassa niitä ei ole lainkaan. Juuri sellainen työskentely olisi kuitenkin erittäin tärkeää.

Näyttäisi siltä, että me pohjois-eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen edustajat olemme muutenkin hieman väliinputoajia. Vaikka osa meistä on virallisten delegaatioiden jäseniä, meitä ei kuitenkaan pidetä tasa-arvoisina delegaattteina. Toisaalta olemme myös hieman kansalaisjärjestöyhteisön reunalla.

Eilen pidimme tapaamisen Suomen delegaation ja DryNetiä edustavan Sjef Langeveld kanssa. DryNet tietysti kaipaa sekä lisää kumppaneita että rahoitusta. Suomessa ilmastonmuutos- ja biodiversiteettisopimuksista neuvottelee Ympäristöministeriö. Aavikoitumissopimus nähdään osaksi kehitysyhteistyötä. Siksi se on Ulkoasiainministeriön vastuulla.

Dodo mietti osallistumista DryNetiin sen perustamisvaiheessa. Päädyimme kuitenkin siihen, ettei meilä ole resursseja osallistumiseen. Pienelle kansalaisjärjestölle yhteistyöstä pitää olla konkreettista hyötyä lyhyellä tähtäimellä. Muuten pelkästään matkalippuihin ja hotellimajoitukseen käytettyjä rahoja on vaikea perustella.

Suomalainen järjestö ei voi hakea Ulkoministeriöltä rahaa suoraan verkostoitumiseen tai policy-tason työskentelyyn. Tällaisen verkostoitumisen lisääminen nähdään Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen tehtäväksi. Ainakaan toistaiseksi he eivät ole ottaneet askeleita tällä areenalla.

Tässä vaikuttaisi siis olevan kyseessä ensimmäinen selkeä ongelma Ulkoministeriömme politiikassa. Policy-työskentely vaatii kohtuullisen suurta kompetenssia. Toisaalta kompetenssin vaatima kokemus syntyy vasta ajan kanssa. Sen kasvattaminen on mahdotonta vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa järjestössä, jossa aktiivit vaihtuvat todella usein.