http://www.iisd.ca/desert/cop8/11sep.html
http://www.ecologistasenaccion.org/spip.php?rubrique257
Friday, September 14, 2007
Saturday, September 8, 2007
Välitilinpäätös
Kirjoitan tätä lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen. On tullut aika tehdä matkasta jonkinlainen välitilinpäätös. Muutaman viikon päästä tapaamme luultavasti delegaation kanssa ja reflektoin lisää. Mitä opin? Mitä olisi voinut tehdä paremmin? Mitä hyötyä matkasta oli?
1. Migraatiota koskeva tutkimus auttaisi mobilisoimaan pohjoisen voimavarat
Retoriikassa aavikoitumisen ehkäisyä tukevat kaikki. Käytännössä kyseessä aavikoitumisen ehkäisyssä kilpaillaan samoista kehitysyhteistyön määrärahoista muiden hankkeiden kanssa. Numeroita ei kenelläkään ole, mutta vaikuttaisi siltä että aavikoitumisen ehkäisy ei ole globaalisti juurikaan lisännyt investointeja.
Eettiset ja humanitaariset näkökulmat ovat tärkeitä. Käytännössä ne eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita pohjoisen mobilisoimiseksi. Investoinnit tuskin lisääntyvät ennenkuin esimerkiksi Euroopassa ymmärretään aavikoitumisesta seuraavat ennakoidut suorat kustannukset ja vaikutukset turvallisuustilanteeseen.
Tällä hetkellä Euroopassa luultavasti eletään illuusiossa, että suuret siirtolaismassat vain lisäävät isäävät halpaa työvoimaa ja hyödyttävät Eurooppaa. Tästä syystä migraatioon liittyvien skenaarioiden kartoittaminen ja siihen liittyvän tutkimuksen edistäminen on strategisesti tärkeää. Myös olemassaolevista tutkimustuloksista tulisi kummunikoida tehokkaasti päättäjille. Vaikutukset on pystyttävä mittaamaan rahassa, koska ainoa asia joka tehokkaasti vetoaa poliittisten päättäjien lyhyen tähtäimen ajattelumaailmaan on rahassa mitattava oma etu.
2. Etelän kansalaisjärjestöjen aktivointi
Pohjoisen ja etelän kansalaisjärjestöjen välille on päässyt syntymään juopa. Tämä ei voi olla kovin hedelmällistä, oli syy missä tahansa. Pohjoisen järjestöjen tulisi analysoida kommunikointiongelman syyt ja miettiä keinot trendin kääntämiseen.
Olen tässä blogissa esittänyt oman veikkaukseni ongelman syistä. Kiteytettynä useimmilla kehitysmaiden järjestöillä ei ole takanaan pitkää historiaa ja kasvuympäristöä, jossa vaikutuskeinot tulisivat luontevasti tutuiksi. Kun pohjoisen järjestöt yrittävät neuvoa, etelän järjestöt kokevat tulevansa kohdelluksi pikkulapsina.
Pohjoisen reaktio tähän on . "Ei sitten, jos apu ei kerran kelpaa". Tämän emotionaalisen reaktion jälkeen pohjoisessa tulisi kyetä analysoimaan tarkemmin ongelman syitä ja käydä kriittisesti läpi omat tavoitteet ja toimintatavat. Empatia on korkein ymmärryksen muoto.
Toimintaa voisi kehittää käytännön tasolla useammalla rintamalla. Ensimmäinen keino on koulutus. Lyhyellä tähtäimellä voitaisiin avata webisivusto, joka sisältää ohjeita kansalaisvaikuttamiseen UNCCD:n sisällä. Käytännössä tehokkainta olisi, jos tällainen sivusto valmisteltaisiin kansalaisjärjestöjen toimesta esimerkiksi Wiki-muodossa.
Tällainen sivusto kuuluisi selvästi sihteeristön tehtäviin, mutta sihteeristöä vaivaa krooninen resurssipula. Toisaalta sihteeristön tehtäviin on kirjattu kansalaisosallistumisen lisääminen. Sihteeristöä voitaisiin painostaa sivuston toteuttamiseen tiedustelemalla paljonko resursseja sihteeristöllä on varattu kansalaisyhteiskunnan edistämiseen ja mihin ne on tällä hetkellä käytetty.
Keskipitkällä aikavälillä voitaisiin järjestää workshopeja, jossa hiotaan kokouksissa tarvittavia taitoja. Pitkällä aikavälillä tarvitaan laajempien kouluttamismahdollisuuksien lisäämistä sekä säännöllistä osallistumista tämäntyyppisiin kokouksiin.
Etelän maissa on kasvamassa näyttämisen halua. Pohjoisessa tämä tulisi ottaa ilolla vastaan. Pitää varoa reagoimasta heittämällä hanskat tiskiin. Pohjimmiltaan kyse taitaa olla siitä, että ketään voi oikeastaan auttaa. Voi vain seisoa vierellä. Empatia on korkein ymmärryksen muoto.
3. Oman toiminnan kehittäminen
Mikäli pohjoisen järjestöissä halutaan jatkaa vaikuttamista YK:n aavikoitumissopimuksen puitteissa, oma keinovalikoima tulisi myös analysoida. Mitkä ovat parhaat vaikuttamisen kanavat? Käytetäänkö niitä tehokkaasti?
Olennaisinta on tuottaa riittävästi sanottavaa. Asioita voi viedä oikeaan suuntaan vain jos ymmärtää syyt ja seuraukset sekä syvemmin ja laajemmin kuin esimerkiksi maiden delegaatioissa. Delegaatioiden edustajilla on usein pitkä kokemus alasta ja tämäntyyppisestä työskentelystä. Siksi tämänlainen ymmärryksen lisääminen on erittäin haastavaa ellei mahdotonta yksittäisille henkilöille. Yhdessä se voisi olla mahdollista. On mobilisoitava eri maiden kansalaisjärjestöjen voimavarat yhteen suuntaan tehokkaammin kuin delegaatioissa.
On suunniteltava ja toimittava pitkäjänteisesti. Kansalaisjärjestöissä toimitaan usein aika lyhyellä aikajänteellä. Osasyy on kansalaisjärjestöissä vaikuttavat ihmiset. Useimmille aktiivisuus on eräänlainen välivaihe elämässä. Pidemmän perspektiivin ajattelu vaatii myös varsin laajaa perehtyneisyyttä asioihin. Jos haluaa oikeasti vaikuttaa merkittävästi vaikkapa YK:n aavikoitumissopimukseen, on tämäntyyppisiin kokouksiin osallistumisesta tehtävä rutiinia.
Kokouksessa julkaistava kansalaisjärjestöjen lehti on hyvä idea ja loistava media vaikuttamiselle. Lehden julkaisupolitiikka on kuitenkin mietittävä tarkasti. Lehden sisällöstä tulee olla hyötyä myös delegaattien näkökulmasta. Tällä tavalla delegaatit saadaan kiinnostumaan lehden sisällöstä.
Sisällöstä tulee helposti pelkkä kuvaus siitä mitä on tapahtumassa tai parhaimmillaan kuvaus ongelmista jossain tietyssä maassa. Kummastakaan ei ole delegaateille juuri hyötyä. Kokouksessa muodostuva yhteisö on suhteellisen pieni ja ajallisesti rajallinen. Kaikilla on suurin piirtein käsitys siitä mitä on tapahtumassa. Toisaalta useimmat delegaatit ovat jo tutustuneet useimpiin maakohtaisiin ongelmiin.
Tapahtumien kuvaamisen sijaan lehden tulisi esittää sellaisia uusia näkökulmia ja argumentteja joita delegaatit eivät ole tulleet ajatelleeksi tai joiden artikulointi on hankalaa. Parhaimmillaan voitaisiin analysoida eri osapuolien strategioita ja valita sellainen viesti, joka lopulta edistää parhaiten aavikoitumisen ehkäisyä. Tämä ei taatusti ole helppoa.
Todellinen vaikuttaminen vaatisi käytännössä ymmärrystä ja toimintaa myös policy-tasolla. Keinona olisi tällöin strategiapapereiden valmistelu ja kommentit UNCCD:n työskentelyyn. Tällaista toimintaa ei pystytä tekemään vapaaehtoisvoimin.
4. Investointien määrän ja kehityksen seuraaminen ja vaikutusten arviointi
Tällä hetkellä on yleisesti heikosti tietoa aavikoitumiseen liittyvien sijoituksien määrästä ja vaikutuksista. Kehitystrendejä ei pystytä seuraamaan, mikäli tietoa ei ole saatavilla. Ensimmäinen tehtävä on laatia yhtenäiset benchmarkit, indikaattorit ja raportointitavat.
Tämän tiedon keräämistä ja avointa julkistamista tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen käyttöön tulisi edistää kaikin tavoin. Erityisen tärkeää olisi julkistaa tiedot projektitasolla. Tällöin globaalit rahavirrat saataisiin näkyviksi.
5. Mitattavuuden rajoitukset
Joissakin kohteissa mitattavista tavoitteista ja tulosvastuusta on selkeää hyötyä. Tällä hetkellä YK:ssa tunnutaan pitävän mitattavuutta käärmeöljynä joka ratkaisee kaikki ongelmat. Tulosvastuu toimii parhaiten pienissä organisaatioissa, jotka on rakennettu tyhjästä ja joiden tulokset voidaan suoraan mitata rahassa.
On tärkeää käydä perusteellinen keskustelu mittareista samalla kun tulosohjautuvuudesta päätetään. Näitä kysymyksiä ei voi käsitellä erillään toisistaan. Tulee pystyä myös identifioimaan ja myöntämään että kaikissa tilanteissa ei ole mahdollista löytää toimivaa mittaria. Huonosta mittarista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Konkreettinen mittari ja tulosvastuu kuuluvat yhteen.
* * *
Täytyy todeta, että Madrid ei ole mukavimpia kaupunkeja jossa olen käynyt. Näin syyskuun alkupuolella Kadut ovat tukahduttavan kuumat. Lämpötila on iltaisinkin yli kolmenkymmenen. Ilma seisoo paikallaan. Puistojakin on todella harvassa.
Madridiin on rakennettu juuri suurella rahalla uusi lentokenttä. Se on ehdottomasti kaikista kokemistani kentistä kamalin. Kentällä pyörivät jatkuvalla syötöllä nauhoitetut propagandailmoitukset jotka kertovat, että pitäkää laukuistanne kiinni, ja että lähtöjä ei kuuluteta. Lentokenttä on valtava kaikukoppa joka voimistaa espanjalaisten loputonta kälätystä. Tätä lentokenttää kannattaa välttää.
* * *
Tämä viikko on ollut fyysisesti ja henkisesti yllättävän raskas. Herätys on ollut joka aamu seitsemän jälkeen, useamman kerran myös aiemmin. Nukkumaan en ole mennyt kertaakaan ennen puoli yhtä. Tällä välillä on käytännössä ollut koko ajan ohjelmaa. Päivän mittaan ei ole juuri lepoa. Jos ei pidä varaansa, kalenteri täyttyy helposti kokouksista ja erilaisista keskusteluista.
Tuntuu siltä, että ensikertalaiselle vajaa viikko oli juuri sopivan pituinen. Lyhyemmällä matkalla olisi varmasti jäänyt ymmärtämättä monia olennaisia näkökulmia. Pidemmällä matkalla fysiikka ei olisi ehkä kestänyt loppuun asti. Pidemmällä matkalla olisi tietysti ehkä jo voinut ottaa hapuilevia ensiaskelia vaikuttamiseen.
* * *
Minkälainen olisi ideaalinen kansalaisjärjestöä edustava delegaatti?
Henkilön tulisi olla ekstrovertti. Ihmisten kanssa työskentelyn pitäisi tulla luontevasti. Pitäisi kyetä ottamaan kontaktia ihmisiin erilaisilla kokkareilla ja palavereissa. Tämä on loppujen lopuksi ensisijaisesti työskentelyä ihmisten kanssa.
Toisaalta kansalaisjärjestöjen kanssa toimiessa tarvitaan pitkää pinnaa ja laajaa empatiakykyä.
Kokousrumba on tajuton. Delegaation johtajalla on palavereita vielä enemmän kuin minulla. Suurin taakka on tietysti EU:n puheenjohtajamaalla. Vaatii tietynlaista persoonallisuutta että jaksaa palaveria työskentelytapana aamuhämärästä pitkälle yöhön. Tämä vaatii tietynlaista fysiikkaa.
Yksi tapa sietää tätä on rakastaa kokouksiin liittyvää pelaamista. Useimmat delegaateista eivät kuitenkaan vaikuta pelureilta. Lähinnä kai he ymmärtävät käynnissä olevan pelin ja osallistuvat siihen vain silloin kun se on välttämätöntä.
Normaali delegaation jäsen pärjää hyvin vain noudattamalla oman maansa linjaa. Kansalaisjärjestön edustajalta tarvittaisiin paitsi taktiikan ymmärrystä, myös strategista ajattelua. Tämä vaatii hyvin laajaa ymmärrystä globaaleista ongelmista ja niiden syistä.
1. Migraatiota koskeva tutkimus auttaisi mobilisoimaan pohjoisen voimavarat
Retoriikassa aavikoitumisen ehkäisyä tukevat kaikki. Käytännössä kyseessä aavikoitumisen ehkäisyssä kilpaillaan samoista kehitysyhteistyön määrärahoista muiden hankkeiden kanssa. Numeroita ei kenelläkään ole, mutta vaikuttaisi siltä että aavikoitumisen ehkäisy ei ole globaalisti juurikaan lisännyt investointeja.
Eettiset ja humanitaariset näkökulmat ovat tärkeitä. Käytännössä ne eivät kuitenkaan ole kovin tehokkaita pohjoisen mobilisoimiseksi. Investoinnit tuskin lisääntyvät ennenkuin esimerkiksi Euroopassa ymmärretään aavikoitumisesta seuraavat ennakoidut suorat kustannukset ja vaikutukset turvallisuustilanteeseen.
Tällä hetkellä Euroopassa luultavasti eletään illuusiossa, että suuret siirtolaismassat vain lisäävät isäävät halpaa työvoimaa ja hyödyttävät Eurooppaa. Tästä syystä migraatioon liittyvien skenaarioiden kartoittaminen ja siihen liittyvän tutkimuksen edistäminen on strategisesti tärkeää. Myös olemassaolevista tutkimustuloksista tulisi kummunikoida tehokkaasti päättäjille. Vaikutukset on pystyttävä mittaamaan rahassa, koska ainoa asia joka tehokkaasti vetoaa poliittisten päättäjien lyhyen tähtäimen ajattelumaailmaan on rahassa mitattava oma etu.
2. Etelän kansalaisjärjestöjen aktivointi
Pohjoisen ja etelän kansalaisjärjestöjen välille on päässyt syntymään juopa. Tämä ei voi olla kovin hedelmällistä, oli syy missä tahansa. Pohjoisen järjestöjen tulisi analysoida kommunikointiongelman syyt ja miettiä keinot trendin kääntämiseen.
Olen tässä blogissa esittänyt oman veikkaukseni ongelman syistä. Kiteytettynä useimmilla kehitysmaiden järjestöillä ei ole takanaan pitkää historiaa ja kasvuympäristöä, jossa vaikutuskeinot tulisivat luontevasti tutuiksi. Kun pohjoisen järjestöt yrittävät neuvoa, etelän järjestöt kokevat tulevansa kohdelluksi pikkulapsina.
Pohjoisen reaktio tähän on . "Ei sitten, jos apu ei kerran kelpaa". Tämän emotionaalisen reaktion jälkeen pohjoisessa tulisi kyetä analysoimaan tarkemmin ongelman syitä ja käydä kriittisesti läpi omat tavoitteet ja toimintatavat. Empatia on korkein ymmärryksen muoto.
Toimintaa voisi kehittää käytännön tasolla useammalla rintamalla. Ensimmäinen keino on koulutus. Lyhyellä tähtäimellä voitaisiin avata webisivusto, joka sisältää ohjeita kansalaisvaikuttamiseen UNCCD:n sisällä. Käytännössä tehokkainta olisi, jos tällainen sivusto valmisteltaisiin kansalaisjärjestöjen toimesta esimerkiksi Wiki-muodossa.
Tällainen sivusto kuuluisi selvästi sihteeristön tehtäviin, mutta sihteeristöä vaivaa krooninen resurssipula. Toisaalta sihteeristön tehtäviin on kirjattu kansalaisosallistumisen lisääminen. Sihteeristöä voitaisiin painostaa sivuston toteuttamiseen tiedustelemalla paljonko resursseja sihteeristöllä on varattu kansalaisyhteiskunnan edistämiseen ja mihin ne on tällä hetkellä käytetty.
Keskipitkällä aikavälillä voitaisiin järjestää workshopeja, jossa hiotaan kokouksissa tarvittavia taitoja. Pitkällä aikavälillä tarvitaan laajempien kouluttamismahdollisuuksien lisäämistä sekä säännöllistä osallistumista tämäntyyppisiin kokouksiin.
Etelän maissa on kasvamassa näyttämisen halua. Pohjoisessa tämä tulisi ottaa ilolla vastaan. Pitää varoa reagoimasta heittämällä hanskat tiskiin. Pohjimmiltaan kyse taitaa olla siitä, että ketään voi oikeastaan auttaa. Voi vain seisoa vierellä. Empatia on korkein ymmärryksen muoto.
3. Oman toiminnan kehittäminen
Mikäli pohjoisen järjestöissä halutaan jatkaa vaikuttamista YK:n aavikoitumissopimuksen puitteissa, oma keinovalikoima tulisi myös analysoida. Mitkä ovat parhaat vaikuttamisen kanavat? Käytetäänkö niitä tehokkaasti?
Olennaisinta on tuottaa riittävästi sanottavaa. Asioita voi viedä oikeaan suuntaan vain jos ymmärtää syyt ja seuraukset sekä syvemmin ja laajemmin kuin esimerkiksi maiden delegaatioissa. Delegaatioiden edustajilla on usein pitkä kokemus alasta ja tämäntyyppisestä työskentelystä. Siksi tämänlainen ymmärryksen lisääminen on erittäin haastavaa ellei mahdotonta yksittäisille henkilöille. Yhdessä se voisi olla mahdollista. On mobilisoitava eri maiden kansalaisjärjestöjen voimavarat yhteen suuntaan tehokkaammin kuin delegaatioissa.
On suunniteltava ja toimittava pitkäjänteisesti. Kansalaisjärjestöissä toimitaan usein aika lyhyellä aikajänteellä. Osasyy on kansalaisjärjestöissä vaikuttavat ihmiset. Useimmille aktiivisuus on eräänlainen välivaihe elämässä. Pidemmän perspektiivin ajattelu vaatii myös varsin laajaa perehtyneisyyttä asioihin. Jos haluaa oikeasti vaikuttaa merkittävästi vaikkapa YK:n aavikoitumissopimukseen, on tämäntyyppisiin kokouksiin osallistumisesta tehtävä rutiinia.
Kokouksessa julkaistava kansalaisjärjestöjen lehti on hyvä idea ja loistava media vaikuttamiselle. Lehden julkaisupolitiikka on kuitenkin mietittävä tarkasti. Lehden sisällöstä tulee olla hyötyä myös delegaattien näkökulmasta. Tällä tavalla delegaatit saadaan kiinnostumaan lehden sisällöstä.
Sisällöstä tulee helposti pelkkä kuvaus siitä mitä on tapahtumassa tai parhaimmillaan kuvaus ongelmista jossain tietyssä maassa. Kummastakaan ei ole delegaateille juuri hyötyä. Kokouksessa muodostuva yhteisö on suhteellisen pieni ja ajallisesti rajallinen. Kaikilla on suurin piirtein käsitys siitä mitä on tapahtumassa. Toisaalta useimmat delegaatit ovat jo tutustuneet useimpiin maakohtaisiin ongelmiin.
Tapahtumien kuvaamisen sijaan lehden tulisi esittää sellaisia uusia näkökulmia ja argumentteja joita delegaatit eivät ole tulleet ajatelleeksi tai joiden artikulointi on hankalaa. Parhaimmillaan voitaisiin analysoida eri osapuolien strategioita ja valita sellainen viesti, joka lopulta edistää parhaiten aavikoitumisen ehkäisyä. Tämä ei taatusti ole helppoa.
Todellinen vaikuttaminen vaatisi käytännössä ymmärrystä ja toimintaa myös policy-tasolla. Keinona olisi tällöin strategiapapereiden valmistelu ja kommentit UNCCD:n työskentelyyn. Tällaista toimintaa ei pystytä tekemään vapaaehtoisvoimin.
4. Investointien määrän ja kehityksen seuraaminen ja vaikutusten arviointi
Tällä hetkellä on yleisesti heikosti tietoa aavikoitumiseen liittyvien sijoituksien määrästä ja vaikutuksista. Kehitystrendejä ei pystytä seuraamaan, mikäli tietoa ei ole saatavilla. Ensimmäinen tehtävä on laatia yhtenäiset benchmarkit, indikaattorit ja raportointitavat.
Tämän tiedon keräämistä ja avointa julkistamista tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen käyttöön tulisi edistää kaikin tavoin. Erityisen tärkeää olisi julkistaa tiedot projektitasolla. Tällöin globaalit rahavirrat saataisiin näkyviksi.
5. Mitattavuuden rajoitukset
Joissakin kohteissa mitattavista tavoitteista ja tulosvastuusta on selkeää hyötyä. Tällä hetkellä YK:ssa tunnutaan pitävän mitattavuutta käärmeöljynä joka ratkaisee kaikki ongelmat. Tulosvastuu toimii parhaiten pienissä organisaatioissa, jotka on rakennettu tyhjästä ja joiden tulokset voidaan suoraan mitata rahassa.
On tärkeää käydä perusteellinen keskustelu mittareista samalla kun tulosohjautuvuudesta päätetään. Näitä kysymyksiä ei voi käsitellä erillään toisistaan. Tulee pystyä myös identifioimaan ja myöntämään että kaikissa tilanteissa ei ole mahdollista löytää toimivaa mittaria. Huonosta mittarista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Konkreettinen mittari ja tulosvastuu kuuluvat yhteen.
* * *
Täytyy todeta, että Madrid ei ole mukavimpia kaupunkeja jossa olen käynyt. Näin syyskuun alkupuolella Kadut ovat tukahduttavan kuumat. Lämpötila on iltaisinkin yli kolmenkymmenen. Ilma seisoo paikallaan. Puistojakin on todella harvassa.
Madridiin on rakennettu juuri suurella rahalla uusi lentokenttä. Se on ehdottomasti kaikista kokemistani kentistä kamalin. Kentällä pyörivät jatkuvalla syötöllä nauhoitetut propagandailmoitukset jotka kertovat, että pitäkää laukuistanne kiinni, ja että lähtöjä ei kuuluteta. Lentokenttä on valtava kaikukoppa joka voimistaa espanjalaisten loputonta kälätystä. Tätä lentokenttää kannattaa välttää.
* * *
Tämä viikko on ollut fyysisesti ja henkisesti yllättävän raskas. Herätys on ollut joka aamu seitsemän jälkeen, useamman kerran myös aiemmin. Nukkumaan en ole mennyt kertaakaan ennen puoli yhtä. Tällä välillä on käytännössä ollut koko ajan ohjelmaa. Päivän mittaan ei ole juuri lepoa. Jos ei pidä varaansa, kalenteri täyttyy helposti kokouksista ja erilaisista keskusteluista.
Tuntuu siltä, että ensikertalaiselle vajaa viikko oli juuri sopivan pituinen. Lyhyemmällä matkalla olisi varmasti jäänyt ymmärtämättä monia olennaisia näkökulmia. Pidemmällä matkalla fysiikka ei olisi ehkä kestänyt loppuun asti. Pidemmällä matkalla olisi tietysti ehkä jo voinut ottaa hapuilevia ensiaskelia vaikuttamiseen.
* * *
Minkälainen olisi ideaalinen kansalaisjärjestöä edustava delegaatti?
Henkilön tulisi olla ekstrovertti. Ihmisten kanssa työskentelyn pitäisi tulla luontevasti. Pitäisi kyetä ottamaan kontaktia ihmisiin erilaisilla kokkareilla ja palavereissa. Tämä on loppujen lopuksi ensisijaisesti työskentelyä ihmisten kanssa.
Toisaalta kansalaisjärjestöjen kanssa toimiessa tarvitaan pitkää pinnaa ja laajaa empatiakykyä.
Kokousrumba on tajuton. Delegaation johtajalla on palavereita vielä enemmän kuin minulla. Suurin taakka on tietysti EU:n puheenjohtajamaalla. Vaatii tietynlaista persoonallisuutta että jaksaa palaveria työskentelytapana aamuhämärästä pitkälle yöhön. Tämä vaatii tietynlaista fysiikkaa.
Yksi tapa sietää tätä on rakastaa kokouksiin liittyvää pelaamista. Useimmat delegaateista eivät kuitenkaan vaikuta pelureilta. Lähinnä kai he ymmärtävät käynnissä olevan pelin ja osallistuvat siihen vain silloin kun se on välttämätöntä.
Normaali delegaation jäsen pärjää hyvin vain noudattamalla oman maansa linjaa. Kansalaisjärjestön edustajalta tarvittaisiin paitsi taktiikan ymmärrystä, myös strategista ajattelua. Tämä vaatii hyvin laajaa ymmärrystä globaaleista ongelmista ja niiden syistä.
Thursday, September 6, 2007
Neuvottelut
Eilen iltapäivällä oli Contact Group. Ideana on käydä neuvotteluja strategian toteuttamisesta. Ensin selvitettiin huolellisesti yli tunti sitä, mikä on kyseisen palaverin mandaatti ja mitä toteuttaminen tarkoittaa.
Strategia oli jo aiemmin hyväksytty kokonaisena pakettina, jotta edistyminen olisi nopeaa. Toisaalta samalla oli mainittu, että toteuttamisen yhteydessä voitaisiin tarkastella muutamia erityiskohtia. Nyt kyse oli siitä, voiko tekstiä vielä muuttaa. Homma edistyi äärimmäisen hitaasti. Tuntui kuin käynnissä olisi ollut Alastalon salissa livenä.
Neuvottelujen hidas tahti tuntuu näin untuvikosta omituiselta. Se on kuitenkin tarkoituksenmukaista. Hitaassa etenemisessä loukatuksi tuleminen on huomattavasti harvinaisempaa. Kannat tulevat myös harvinaisen selväksi. Omasta positiosta voi aina perääntyä menettämättä kasvojaan. Yksi tähän kokoukseen osallistumisesta on ottaa omat keskustelutavat tarkastelun alle.
Kun puhetta on vähän, jokaisessa puheenvuorossa on paljon piilomerkityksiä. Kehon kielen lisäksi on kiinnostavaa seurata myös kuka seuraa kenenkin toimia. Välillä puheenvuoroihin liittyy myös teatteria. Esimerkiksi Sveitsin skarppi edustaja on muutamaan kertaan sormi suussa esittänyt tietämättömänä "tyhmiä kysymyksiä". Eilisessä Contact Groupissa hän protestoi liian nopeaa etenemistä, esittämällä ettei ymmärrä miten olimme hypänneet alueellista koordinointia koskevasta keskustelusta puhumaan RCU:sta, eli käytännön toteutuksesta.
Jotkut neuvottelijat tunnistaa heti pelureiksi. Pelurille päätösten vaikutukset ovat oikeastaan aika yhdentekeviä. Tärkeää on vastustajan voittaminen ja omien tavoitteiden edistäminen. Erilaiset pelurit käyttävät omanlaisiaan strategioita. Eräässä kokouksessa puheenjohtaja uuvutti ensin kuulijakunnan esittelemällä omia ajatuksiaan. Sen jälkeen puheenjohtajan kannattajia eri puolilta pyydettiin yksi kerrallaan esittämään omia mielipiteitään. Vasta tämän jälkeen avattiin yleinen keskustelu.
Eräs lähinnä naisten käyttämä strategia on heittäytyä avuttomaksi. On selvää, että sisältö on tarkaan mietittyä, mutta elekielellä ja äänenpainoilla viestitään avuttomuutta. Riippumattomalle tarkkailijalle vaikuttaa tietenkin omituiselta, että näinkin pitkälle urallaan edennyt käyttää tuollaista strategiaa. Mutta luultavasti se on myös auttanut uran rakentamisessa.
Japanin osallistuminen on todella vaisua. Tietysti ilmastosopimuksessa he ovat vahvasti mukana. Toisaalta heiltä lähetetään tämäntyyppisiin kokouksiin paikalle joku nuorempi avustaja suurlähetystöstä. Tehtävänä on lähinnä lukea Japanin positio paperilta englanniksi. Eilisessä Contact Groupin palaverissa oli juuri tämäntyyppinen avustaja jota kukaan ei oikein ymmärtänyt.
Tänään Contact Group jatkui, ja keskustelu hyppäsi jossain vaiheessa Global Mechanismin ja sihteeristön väliseen voimasuhteeseen. Afrikan edustajilla oli joku strategia, joka ei ole vielä täysin selvinnyt. Tsadin edustaja vetosi siihen, että sihteeristö oli lähettänyt heille vain jonkun vanhan strategiapaperin, jossa GM oli asetettu sihteeristön alaisuuteen. Käytännössä sillä ei ole suurta merkitystä, koska kyseisessä palaverissa oli ideana keskustella tulevasta strategiasta tyhjältä pöydältä. Afrikan maat eivät ole vielä esittäneet mitään vaatimuksia. On vielä vähän epäselvää, mikä on taustalla oleva tavoite ja strategia.
Oma arvaukseni on, että kyse on rahasta ja vallasta. Aiemmin GM oli sihteeristön lieassa. GM:n tehtävä oli kerätä rahaa sihteeristön käyttöön. Näistä rahoista sihteeristön oli helpompaa maksaa erilaisia konsulttipalkkiota ja matkakoruvauksia. Yksi GM:n uuden johtajan ensimmäisiä päätöksiä oli pistää rahahanat kiinni.
Tästä näkökulmasta tuntuisi fiksummalta pitää GM erillisenä yksikkönä. Suurin osa kansalaisjärjestöistä tuntuisi kuitenkin haluavan alistaa GM:n sihteeristön alaisuuteen. Toistaiseksi en ole onnistunut kaivamaan argumentteja GM:n alistamisen puolesta.
Valmistelin eilisen mittaamisen ja tulosohjautuvuuden ongelmia käsittelevästä blogimerkinnästä huolellisesti artikkelin kansalaisjärjestöjen yhteiseen Eco-lehteen. Lehteä jaetaan täällä päivittäin. Hyvin kirjoitetut ja strategisesti mietityt artikkelit olisivat hyvä vaikutuskanava delegaatteihin.
Päätoimittaja oli kuitenkin sitä mieltä, että julkaistuissa artikkeleissa pitää olla voimakas kansalaisjärjestön näkökulma. Tietysti sen tulee myös olla kansalaisjärjestön edustajan kirjoittama ja sen tulee olla mielipidekirjoitus. Jonkun journalistin artikkelia oli kritisoitu todella paljon, koska siinä ei ollut riittävästi NGO:den näkökulmaa.
Todellisuudessa kyse on siitä, että pohjoisen ja etelän kansalaisjärjestöjen edustajien välillä on juopa. Etelän kansalaisjärjestöistä tuntuu siltä, että yritämme ottaa liikaa tilaa ja vaikuttaa heidän toimintaansa. Ainakin minun toinen tavoitteeni heti oman ymmärrykseni lisäämisen jälkeen on etelän kansalaisjärjestöjen aseman parantaminen. Esimerkiksi kansalaisjärjestöissä pahastuttiin jopa siitä, että eniD oli valmistellut strategiapaperin etukäteen. Sitä pidettiin keinona vaikuttaa järjestöihin. Toisaalta paperi oli pitkälti kansalaisjärjestöjen lausunnon pohjana.
Olen käynyt nyt muutamana päivänä kansalaisjärjestöjen aamutapaamisessa. On tuskastuttavaa seurata, kuinka kaukana nämä järjestöt ovat delegaattien maailmasta. Kansalaisjärjestöjä ei tunnu kiinnostavan ymmärtää delegaattien sielunelämää tai sitä mitä tässä kokouksessa oikeasti tapahtuu. Kansalaisjärjestöt eivät esimerkiksi ole läsnä strategisimmissa kokouksissa tai yritä ottaa selvää mitä asioita tai positioita kannattaisi lobata. Tuntuisi kuin järjestöt olisivat alistuneet siihen ettei heitä kuunnella.
Kansalaisjärjestöillä olisi useampia vaikutuskanavia. On todella sääli, että kansalaisjärjestöt eivät osaa käyttää näitä kanavia kovin tehokkaasti. Esitykset jopa side eventeissä valmistellaan omasta kohtuullisen pienestä maailmasta käsin. Niissä toistetaan asiat jotka ovat jo tuttuja kaikille delegaateille.
Yksi tehokas tapa vaikuttaa olisi valmistella tarkasti mietittyjä ja kiteytettyjä positiopapereita, joiden taustamateriaali löytyisi verkosta. Toisaalta voisimme myös valmistella valmiita policy-ehdotuksia.
Edes Euroopassa ei ole juuri kansalaisjärjestöjä, jotka oikeasti kykenisivät vaikuttamaan policy-tasolla. Afrikassa niitä ei ole lainkaan. Juuri sellainen työskentely olisi kuitenkin erittäin tärkeää.
Näyttäisi siltä, että me pohjois-eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen edustajat olemme muutenkin hieman väliinputoajia. Vaikka osa meistä on virallisten delegaatioiden jäseniä, meitä ei kuitenkaan pidetä tasa-arvoisina delegaattteina. Toisaalta olemme myös hieman kansalaisjärjestöyhteisön reunalla.
Eilen pidimme tapaamisen Suomen delegaation ja DryNetiä edustavan Sjef Langeveld kanssa. DryNet tietysti kaipaa sekä lisää kumppaneita että rahoitusta. Suomessa ilmastonmuutos- ja biodiversiteettisopimuksista neuvottelee Ympäristöministeriö. Aavikoitumissopimus nähdään osaksi kehitysyhteistyötä. Siksi se on Ulkoasiainministeriön vastuulla.
Dodo mietti osallistumista DryNetiin sen perustamisvaiheessa. Päädyimme kuitenkin siihen, ettei meilä ole resursseja osallistumiseen. Pienelle kansalaisjärjestölle yhteistyöstä pitää olla konkreettista hyötyä lyhyellä tähtäimellä. Muuten pelkästään matkalippuihin ja hotellimajoitukseen käytettyjä rahoja on vaikea perustella.
Suomalainen järjestö ei voi hakea Ulkoministeriöltä rahaa suoraan verkostoitumiseen tai policy-tason työskentelyyn. Tällaisen verkostoitumisen lisääminen nähdään Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen tehtäväksi. Ainakaan toistaiseksi he eivät ole ottaneet askeleita tällä areenalla.
Tässä vaikuttaisi siis olevan kyseessä ensimmäinen selkeä ongelma Ulkoministeriömme politiikassa. Policy-työskentely vaatii kohtuullisen suurta kompetenssia. Toisaalta kompetenssin vaatima kokemus syntyy vasta ajan kanssa. Sen kasvattaminen on mahdotonta vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa järjestössä, jossa aktiivit vaihtuvat todella usein.
Strategia oli jo aiemmin hyväksytty kokonaisena pakettina, jotta edistyminen olisi nopeaa. Toisaalta samalla oli mainittu, että toteuttamisen yhteydessä voitaisiin tarkastella muutamia erityiskohtia. Nyt kyse oli siitä, voiko tekstiä vielä muuttaa. Homma edistyi äärimmäisen hitaasti. Tuntui kuin käynnissä olisi ollut Alastalon salissa livenä.
Neuvottelujen hidas tahti tuntuu näin untuvikosta omituiselta. Se on kuitenkin tarkoituksenmukaista. Hitaassa etenemisessä loukatuksi tuleminen on huomattavasti harvinaisempaa. Kannat tulevat myös harvinaisen selväksi. Omasta positiosta voi aina perääntyä menettämättä kasvojaan. Yksi tähän kokoukseen osallistumisesta on ottaa omat keskustelutavat tarkastelun alle.
Kun puhetta on vähän, jokaisessa puheenvuorossa on paljon piilomerkityksiä. Kehon kielen lisäksi on kiinnostavaa seurata myös kuka seuraa kenenkin toimia. Välillä puheenvuoroihin liittyy myös teatteria. Esimerkiksi Sveitsin skarppi edustaja on muutamaan kertaan sormi suussa esittänyt tietämättömänä "tyhmiä kysymyksiä". Eilisessä Contact Groupissa hän protestoi liian nopeaa etenemistä, esittämällä ettei ymmärrä miten olimme hypänneet alueellista koordinointia koskevasta keskustelusta puhumaan RCU:sta, eli käytännön toteutuksesta.
Jotkut neuvottelijat tunnistaa heti pelureiksi. Pelurille päätösten vaikutukset ovat oikeastaan aika yhdentekeviä. Tärkeää on vastustajan voittaminen ja omien tavoitteiden edistäminen. Erilaiset pelurit käyttävät omanlaisiaan strategioita. Eräässä kokouksessa puheenjohtaja uuvutti ensin kuulijakunnan esittelemällä omia ajatuksiaan. Sen jälkeen puheenjohtajan kannattajia eri puolilta pyydettiin yksi kerrallaan esittämään omia mielipiteitään. Vasta tämän jälkeen avattiin yleinen keskustelu.
Eräs lähinnä naisten käyttämä strategia on heittäytyä avuttomaksi. On selvää, että sisältö on tarkaan mietittyä, mutta elekielellä ja äänenpainoilla viestitään avuttomuutta. Riippumattomalle tarkkailijalle vaikuttaa tietenkin omituiselta, että näinkin pitkälle urallaan edennyt käyttää tuollaista strategiaa. Mutta luultavasti se on myös auttanut uran rakentamisessa.
Japanin osallistuminen on todella vaisua. Tietysti ilmastosopimuksessa he ovat vahvasti mukana. Toisaalta heiltä lähetetään tämäntyyppisiin kokouksiin paikalle joku nuorempi avustaja suurlähetystöstä. Tehtävänä on lähinnä lukea Japanin positio paperilta englanniksi. Eilisessä Contact Groupin palaverissa oli juuri tämäntyyppinen avustaja jota kukaan ei oikein ymmärtänyt.
Tänään Contact Group jatkui, ja keskustelu hyppäsi jossain vaiheessa Global Mechanismin ja sihteeristön väliseen voimasuhteeseen. Afrikan edustajilla oli joku strategia, joka ei ole vielä täysin selvinnyt. Tsadin edustaja vetosi siihen, että sihteeristö oli lähettänyt heille vain jonkun vanhan strategiapaperin, jossa GM oli asetettu sihteeristön alaisuuteen. Käytännössä sillä ei ole suurta merkitystä, koska kyseisessä palaverissa oli ideana keskustella tulevasta strategiasta tyhjältä pöydältä. Afrikan maat eivät ole vielä esittäneet mitään vaatimuksia. On vielä vähän epäselvää, mikä on taustalla oleva tavoite ja strategia.
Oma arvaukseni on, että kyse on rahasta ja vallasta. Aiemmin GM oli sihteeristön lieassa. GM:n tehtävä oli kerätä rahaa sihteeristön käyttöön. Näistä rahoista sihteeristön oli helpompaa maksaa erilaisia konsulttipalkkiota ja matkakoruvauksia. Yksi GM:n uuden johtajan ensimmäisiä päätöksiä oli pistää rahahanat kiinni.
Tästä näkökulmasta tuntuisi fiksummalta pitää GM erillisenä yksikkönä. Suurin osa kansalaisjärjestöistä tuntuisi kuitenkin haluavan alistaa GM:n sihteeristön alaisuuteen. Toistaiseksi en ole onnistunut kaivamaan argumentteja GM:n alistamisen puolesta.
Valmistelin eilisen mittaamisen ja tulosohjautuvuuden ongelmia käsittelevästä blogimerkinnästä huolellisesti artikkelin kansalaisjärjestöjen yhteiseen Eco-lehteen. Lehteä jaetaan täällä päivittäin. Hyvin kirjoitetut ja strategisesti mietityt artikkelit olisivat hyvä vaikutuskanava delegaatteihin.
Päätoimittaja oli kuitenkin sitä mieltä, että julkaistuissa artikkeleissa pitää olla voimakas kansalaisjärjestön näkökulma. Tietysti sen tulee myös olla kansalaisjärjestön edustajan kirjoittama ja sen tulee olla mielipidekirjoitus. Jonkun journalistin artikkelia oli kritisoitu todella paljon, koska siinä ei ollut riittävästi NGO:den näkökulmaa.
Todellisuudessa kyse on siitä, että pohjoisen ja etelän kansalaisjärjestöjen edustajien välillä on juopa. Etelän kansalaisjärjestöistä tuntuu siltä, että yritämme ottaa liikaa tilaa ja vaikuttaa heidän toimintaansa. Ainakin minun toinen tavoitteeni heti oman ymmärrykseni lisäämisen jälkeen on etelän kansalaisjärjestöjen aseman parantaminen. Esimerkiksi kansalaisjärjestöissä pahastuttiin jopa siitä, että eniD oli valmistellut strategiapaperin etukäteen. Sitä pidettiin keinona vaikuttaa järjestöihin. Toisaalta paperi oli pitkälti kansalaisjärjestöjen lausunnon pohjana.
Olen käynyt nyt muutamana päivänä kansalaisjärjestöjen aamutapaamisessa. On tuskastuttavaa seurata, kuinka kaukana nämä järjestöt ovat delegaattien maailmasta. Kansalaisjärjestöjä ei tunnu kiinnostavan ymmärtää delegaattien sielunelämää tai sitä mitä tässä kokouksessa oikeasti tapahtuu. Kansalaisjärjestöt eivät esimerkiksi ole läsnä strategisimmissa kokouksissa tai yritä ottaa selvää mitä asioita tai positioita kannattaisi lobata. Tuntuisi kuin järjestöt olisivat alistuneet siihen ettei heitä kuunnella.
Kansalaisjärjestöillä olisi useampia vaikutuskanavia. On todella sääli, että kansalaisjärjestöt eivät osaa käyttää näitä kanavia kovin tehokkaasti. Esitykset jopa side eventeissä valmistellaan omasta kohtuullisen pienestä maailmasta käsin. Niissä toistetaan asiat jotka ovat jo tuttuja kaikille delegaateille.
Yksi tehokas tapa vaikuttaa olisi valmistella tarkasti mietittyjä ja kiteytettyjä positiopapereita, joiden taustamateriaali löytyisi verkosta. Toisaalta voisimme myös valmistella valmiita policy-ehdotuksia.
Edes Euroopassa ei ole juuri kansalaisjärjestöjä, jotka oikeasti kykenisivät vaikuttamaan policy-tasolla. Afrikassa niitä ei ole lainkaan. Juuri sellainen työskentely olisi kuitenkin erittäin tärkeää.
Näyttäisi siltä, että me pohjois-eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen edustajat olemme muutenkin hieman väliinputoajia. Vaikka osa meistä on virallisten delegaatioiden jäseniä, meitä ei kuitenkaan pidetä tasa-arvoisina delegaattteina. Toisaalta olemme myös hieman kansalaisjärjestöyhteisön reunalla.
Eilen pidimme tapaamisen Suomen delegaation ja DryNetiä edustavan Sjef Langeveld kanssa. DryNet tietysti kaipaa sekä lisää kumppaneita että rahoitusta. Suomessa ilmastonmuutos- ja biodiversiteettisopimuksista neuvottelee Ympäristöministeriö. Aavikoitumissopimus nähdään osaksi kehitysyhteistyötä. Siksi se on Ulkoasiainministeriön vastuulla.
Dodo mietti osallistumista DryNetiin sen perustamisvaiheessa. Päädyimme kuitenkin siihen, ettei meilä ole resursseja osallistumiseen. Pienelle kansalaisjärjestölle yhteistyöstä pitää olla konkreettista hyötyä lyhyellä tähtäimellä. Muuten pelkästään matkalippuihin ja hotellimajoitukseen käytettyjä rahoja on vaikea perustella.
Suomalainen järjestö ei voi hakea Ulkoministeriöltä rahaa suoraan verkostoitumiseen tai policy-tason työskentelyyn. Tällaisen verkostoitumisen lisääminen nähdään Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen tehtäväksi. Ainakaan toistaiseksi he eivät ole ottaneet askeleita tällä areenalla.
Tässä vaikuttaisi siis olevan kyseessä ensimmäinen selkeä ongelma Ulkoministeriömme politiikassa. Policy-työskentely vaatii kohtuullisen suurta kompetenssia. Toisaalta kompetenssin vaatima kokemus syntyy vasta ajan kanssa. Sen kasvattaminen on mahdotonta vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa järjestössä, jossa aktiivit vaihtuvat todella usein.
Wednesday, September 5, 2007
Rakenneuudistus
Eilen illalla tuli tutummaksi orwellilaisesti nimetty elin Global Mechanism (GM). GM:n tehtävä on mobilisoida rahaa erilaisiin aavikoitumiseen liittyviin hankkeisiin. Käytännössä GM:n tehtävä oli aiemmin hieman epäselvä. Sitä yritettiin rahaston lokeroon. Jotkut elävät yhä tässä käsityksessä.
Reilu kaksi vuotta sitten GM:lle palkattiin uusi johtaja, Christian Mersmann. Mersmannille annettiin mandaatti uudistaa organisaatio toimimaan enemmän annettujen tavoitteiden mukaisesti. Uudistuksen vauhdittamiseksi Mersmannille annettiin laaja vapaus olla piittaamatta esimerkiksi sihteeristön ja GM:n välisten roolien päällekkäisyyksistä tai aikaisemmista menettelytavoista. Toimintamalliksi omaksuttiin palveluita tarjoava konsulttiyritys. Mersmann on vienyt muutosta läpi erittäin päämäärätietoisesti. Lopputulos on vakuuttava.
GM:n kautta menee yhä myös suoria vapaaehtoisia lahjoituksia. Lahjoittajat asettavat tietysti GM:n toiminnalle omat paineensa. Raportointivaatimusten kirjo on laaja. GM haluaakin kehittää mittareita ja raportointitapoja sellaisiksi, että ne sopivat myös suorille lahjoituksille ja lahjoittajille. Raportointitapojen yksinkertaistaminen vaikuttaa hyvin järkevältä tavoitteelta.
YK:ssa on parhaillaan käynnissä suuri rakennemuutos. Tavoitteena on siirtyä enemmän kohti tulosvastuuta. Täällä siitä käytetään termiä Results-Based Management (RBM). Kun GM saadaan vielä toimimaan yhtenäisten mittareiden mukaisesti, se loistava esimerkki hyvin toimivasta tulosohjautuvasta yksiköstä, josta katsotaan mallia varmasti jopa koko YK:ssa.
Tulosohjautuvuuden edut ovat selvät. Se on kustannustehokas ja tehokas tapa saada tuloksia aikaan. Onko sillä sitten jotain haittapuolia? GM:n nopea itsenäinen kehitys on tehnyt siitä kummajaisen UNCCD:n sisällä. GM:n toimintatavat hiertävät pahasti sihteeristöä. Elinten pitäisi toimia yhteistyössä, mutta välit ovat tulehtuneet. Sihteeristö on GM:lle kaksi miljoonaa dollaria velkaa. Voitaisiinko GM integroida paremmin takaisin osaksi UNCCD:tä ja pitäisikö se tehdä?
Pienessä rahoitusalan organisaatiossa tulosohjautuvuus toimii erityisen hyvin. On helppo löytää työntekijöitä, joille tällainen ajattelutapa on tuttua. Tavoitteet ovat kohtuullisen helposti mitattavissa rahalla. Siksi toimintaa järkevään suuntaan ohjaavien mittareiden kehittäminen on myös luontevaa.
Suomessa on toisaalta esimerkkejä siitä, miten tulosvastuun orjallinen käyttöönotto voi saada aikaan kaaoksen. Se voi jopa kasvattaa kustannuksia räjähdysmäisesti. Erityisen vaikeaa tulosvastuun käyttöönotto on isossa ja monimutkaisessa organisaatiossa, jonka tavoitteita ei voi redusoida pelkkään rahaan. Esimerkiksi palveluiden laatua on mahdotonta mitata suoraan.
Tällaisessa ympäristössä isoon kokonaisuuteen kuuluvien yksiköiden toimenpiteiden kaikkia vaikutuksia on käytännössä mahdotonta kohdistaa kyseiselle yksikölle. Toisaalta organisaatioiden luonteva taipumus on pyrkiä säilyttämään itsensä.
Mitä tapahtuu, kun tällaiseen organisaatioon asetetaan tulosvastuullinen mittaristo ja paine kustannusten supistamiseksi? Luonnollinen seuraus on, että jokainen yksikkö kohdistaa säästöt niihin kohteisiin, joiden kustannuksista se ei joudu itse kärsimään. Yleensä tällaiset säästökohteet ovat kokonaisuuden kannalta kaikkein kalleimpia.
Yksisilmäinen palo tulosvastuuseen on yksi keskeinen syy esimerkiksi HUS:n kustannusten nousuun, räjähdysmöisetsi kasvaneisiin hoitojonoihin, heikentyneeseen palveluun ja työntekijöiden pahoinvointiin. Yliopistomaailman palkkausuudistuksilla tulee olemaan samanlaiset seuraukset.
On mahdotonta tietää, toimiiko tulosohjautuvuus jossain organisaatiossa vai ei. Ajatteluvirhe on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun ajatellaan, että tulosohjautuvuutta voi käsitellä irrallaan mittaristosta. Ne kuuluvat saumattomasti yhteen. Kannattaa miettiä mitä haluaa, koska sen saattaa myös saavuttaa. Hyvässä ja pahassa.
Aamulla kävin kuuntelemassa hetken kansalaisjärjestöjen tapaamista. Eräänlaista lähestymistä oli jo tapahtunut. Kansalaisjärjestöjen edustajat istuivat yhdessä ringissä sulassa sovussa. Toisaalta toiminta vaikutti yhtä kaaoottiselta kuin aiemminkin.
Toisaalta näyttäisi taas siltä, että EU:n puheenjohtajamaan Portugalin vastuulla oleva EU:n ja kansalaisjärjestöjen välinen tapaaminen on tapahtumassa. Aiemmin tapaamisen järjestyminen oli vaakalaudalla. Ongelmaksi on nyt muodostumassa agenda. Kansalaisjärjestöjen pitäisi päästä yksimielisyyteen siitä, mihin he haluavat ottaa kantaa.
Täällä kokouksessa on muuten hyvin tiukat turvatoimet. Kaikki kävelevät läpi metallinpaljastimesta, tavarat läpivalaistaan ja jokainen läppäri tarkistetaan erikseen. Jokaisella on kuvallinen henkilökortti, joka luetaan ovella. Kasvojen pitää vastatata kasvokuvaa YK:n rekisterissä.
Tästä näkökulmasta kokousalue on teknologisesti aika takapajuinen. Langatonta verkkoa ei ole lainkaan. Käytettävissä on jonkun verran koneita, joissa on yhteys verkkoon. Lehdistölle on varattu jonkun verran työpöytiä joissa on verkkoyhteyksiä. Verkkovirtaa joutuu hakemaan pyllistellen pöydän alta, eikä pistokkeita ole edes riittävästi. Jotkut edustajat ovat myös havainneet, että lehdistön puhelimista voi soittaa ilmaiseksi ulkomaille. Pressialue onkin usein täynnä aikamoista härdelliä.
Täällä on myös ottanut tuulta alleen ajatus, että tiede- ja teknologiakomitea uudistettaisiin vastaamaan ilmastosopimuksen IPCC:tä. Tämä asia menee tarkkailuun. Ongelma lienee siinä, että monet CST:ssä pitkään töitä tehneet joutuisivat myöntämään olleensa väärässä. Se on ihmisille usein hankalaa.
Joudun vähän korjaamaan eilistä lausuntoani, että vain neljän maan delegaatioissa olisi kansalaisjärjestöjen edustajia. Portugalin edustustossa on jopa kaksi edustajaa tiedemiehiä edustavista järjestöistä. Kanadan delegaatioon normaalisti kuuluva jäsen joutui juuri lonkkaleikkaukseen.
Reilu kaksi vuotta sitten GM:lle palkattiin uusi johtaja, Christian Mersmann. Mersmannille annettiin mandaatti uudistaa organisaatio toimimaan enemmän annettujen tavoitteiden mukaisesti. Uudistuksen vauhdittamiseksi Mersmannille annettiin laaja vapaus olla piittaamatta esimerkiksi sihteeristön ja GM:n välisten roolien päällekkäisyyksistä tai aikaisemmista menettelytavoista. Toimintamalliksi omaksuttiin palveluita tarjoava konsulttiyritys. Mersmann on vienyt muutosta läpi erittäin päämäärätietoisesti. Lopputulos on vakuuttava.
GM:n kautta menee yhä myös suoria vapaaehtoisia lahjoituksia. Lahjoittajat asettavat tietysti GM:n toiminnalle omat paineensa. Raportointivaatimusten kirjo on laaja. GM haluaakin kehittää mittareita ja raportointitapoja sellaisiksi, että ne sopivat myös suorille lahjoituksille ja lahjoittajille. Raportointitapojen yksinkertaistaminen vaikuttaa hyvin järkevältä tavoitteelta.
YK:ssa on parhaillaan käynnissä suuri rakennemuutos. Tavoitteena on siirtyä enemmän kohti tulosvastuuta. Täällä siitä käytetään termiä Results-Based Management (RBM). Kun GM saadaan vielä toimimaan yhtenäisten mittareiden mukaisesti, se loistava esimerkki hyvin toimivasta tulosohjautuvasta yksiköstä, josta katsotaan mallia varmasti jopa koko YK:ssa.
Tulosohjautuvuuden edut ovat selvät. Se on kustannustehokas ja tehokas tapa saada tuloksia aikaan. Onko sillä sitten jotain haittapuolia? GM:n nopea itsenäinen kehitys on tehnyt siitä kummajaisen UNCCD:n sisällä. GM:n toimintatavat hiertävät pahasti sihteeristöä. Elinten pitäisi toimia yhteistyössä, mutta välit ovat tulehtuneet. Sihteeristö on GM:lle kaksi miljoonaa dollaria velkaa. Voitaisiinko GM integroida paremmin takaisin osaksi UNCCD:tä ja pitäisikö se tehdä?
Pienessä rahoitusalan organisaatiossa tulosohjautuvuus toimii erityisen hyvin. On helppo löytää työntekijöitä, joille tällainen ajattelutapa on tuttua. Tavoitteet ovat kohtuullisen helposti mitattavissa rahalla. Siksi toimintaa järkevään suuntaan ohjaavien mittareiden kehittäminen on myös luontevaa.
Suomessa on toisaalta esimerkkejä siitä, miten tulosvastuun orjallinen käyttöönotto voi saada aikaan kaaoksen. Se voi jopa kasvattaa kustannuksia räjähdysmäisesti. Erityisen vaikeaa tulosvastuun käyttöönotto on isossa ja monimutkaisessa organisaatiossa, jonka tavoitteita ei voi redusoida pelkkään rahaan. Esimerkiksi palveluiden laatua on mahdotonta mitata suoraan.
Tällaisessa ympäristössä isoon kokonaisuuteen kuuluvien yksiköiden toimenpiteiden kaikkia vaikutuksia on käytännössä mahdotonta kohdistaa kyseiselle yksikölle. Toisaalta organisaatioiden luonteva taipumus on pyrkiä säilyttämään itsensä.
Mitä tapahtuu, kun tällaiseen organisaatioon asetetaan tulosvastuullinen mittaristo ja paine kustannusten supistamiseksi? Luonnollinen seuraus on, että jokainen yksikkö kohdistaa säästöt niihin kohteisiin, joiden kustannuksista se ei joudu itse kärsimään. Yleensä tällaiset säästökohteet ovat kokonaisuuden kannalta kaikkein kalleimpia.
Yksisilmäinen palo tulosvastuuseen on yksi keskeinen syy esimerkiksi HUS:n kustannusten nousuun, räjähdysmöisetsi kasvaneisiin hoitojonoihin, heikentyneeseen palveluun ja työntekijöiden pahoinvointiin. Yliopistomaailman palkkausuudistuksilla tulee olemaan samanlaiset seuraukset.
On mahdotonta tietää, toimiiko tulosohjautuvuus jossain organisaatiossa vai ei. Ajatteluvirhe on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun ajatellaan, että tulosohjautuvuutta voi käsitellä irrallaan mittaristosta. Ne kuuluvat saumattomasti yhteen. Kannattaa miettiä mitä haluaa, koska sen saattaa myös saavuttaa. Hyvässä ja pahassa.
Aamulla kävin kuuntelemassa hetken kansalaisjärjestöjen tapaamista. Eräänlaista lähestymistä oli jo tapahtunut. Kansalaisjärjestöjen edustajat istuivat yhdessä ringissä sulassa sovussa. Toisaalta toiminta vaikutti yhtä kaaoottiselta kuin aiemminkin.
Toisaalta näyttäisi taas siltä, että EU:n puheenjohtajamaan Portugalin vastuulla oleva EU:n ja kansalaisjärjestöjen välinen tapaaminen on tapahtumassa. Aiemmin tapaamisen järjestyminen oli vaakalaudalla. Ongelmaksi on nyt muodostumassa agenda. Kansalaisjärjestöjen pitäisi päästä yksimielisyyteen siitä, mihin he haluavat ottaa kantaa.
Täällä kokouksessa on muuten hyvin tiukat turvatoimet. Kaikki kävelevät läpi metallinpaljastimesta, tavarat läpivalaistaan ja jokainen läppäri tarkistetaan erikseen. Jokaisella on kuvallinen henkilökortti, joka luetaan ovella. Kasvojen pitää vastatata kasvokuvaa YK:n rekisterissä.
Tästä näkökulmasta kokousalue on teknologisesti aika takapajuinen. Langatonta verkkoa ei ole lainkaan. Käytettävissä on jonkun verran koneita, joissa on yhteys verkkoon. Lehdistölle on varattu jonkun verran työpöytiä joissa on verkkoyhteyksiä. Verkkovirtaa joutuu hakemaan pyllistellen pöydän alta, eikä pistokkeita ole edes riittävästi. Jotkut edustajat ovat myös havainneet, että lehdistön puhelimista voi soittaa ilmaiseksi ulkomaille. Pressialue onkin usein täynnä aikamoista härdelliä.
Täällä on myös ottanut tuulta alleen ajatus, että tiede- ja teknologiakomitea uudistettaisiin vastaamaan ilmastosopimuksen IPCC:tä. Tämä asia menee tarkkailuun. Ongelma lienee siinä, että monet CST:ssä pitkään töitä tehneet joutuisivat myöntämään olleensa väärässä. Se on ihmisille usein hankalaa.
Joudun vähän korjaamaan eilistä lausuntoani, että vain neljän maan delegaatioissa olisi kansalaisjärjestöjen edustajia. Portugalin edustustossa on jopa kaksi edustajaa tiedemiehiä edustavista järjestöistä. Kanadan delegaatioon normaalisti kuuluva jäsen joutui juuri lonkkaleikkaukseen.
Kuka maksaa?
Igor kyseli, kuka maksaa matkan viulut, Dodo vai valtio. Kannatan mahdollisimman suurta avoimuutta, joten avaan mielelläni tätä kysymystä hieman.
Ulkoministeriöllä on tapana tukea delegaattien osallistumista maksamalla matkat ja majoitus. Tuella on 2000 euron katto, mutta harvemmin se tulee täyteen. Asun muiden kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa yhden tähden hotellissa. Hotelli maksaa 65 euroa per yö. Lentolippuni Finnairilla maksoi 506 euroa. Yhteensä kulut ovat siis 831 euroa. Tämän lisäksi lentokentälle siirtymisestä tulee jotain kustannuksia. Luulen, että pelkästään tämän blogin kautta saatu julkisuus riittää korvaamaan Ulkoministeriön sijoittamat rahat.
Minulle tästä ei tipu mitään korvauksia. Ei päivärahaa, edes ruokakustannuksia tai liikkumista kaupungissa ei korvata. Dodolle kustannuksia syntyy vain jaettavasta propagandamateriaalista.
Tästä seuraa tietysti mielenkiintoinen asetelma. Pystynkö vapaasti kritisoimaan tahoa, joka maksaa matkani? Eiköhän tätä blogia lukemalla tule selväksi, että esimerkiksi kuvaa YK:sta ei tarvitse kaunistella. Toisaalta minun on aika vaikeaa keksiä Ulkoministeriön toiminnasta tältä osin kritisoitavaa.
Ulkoministeriöllä on tapana tukea delegaattien osallistumista maksamalla matkat ja majoitus. Tuella on 2000 euron katto, mutta harvemmin se tulee täyteen. Asun muiden kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa yhden tähden hotellissa. Hotelli maksaa 65 euroa per yö. Lentolippuni Finnairilla maksoi 506 euroa. Yhteensä kulut ovat siis 831 euroa. Tämän lisäksi lentokentälle siirtymisestä tulee jotain kustannuksia. Luulen, että pelkästään tämän blogin kautta saatu julkisuus riittää korvaamaan Ulkoministeriön sijoittamat rahat.
Minulle tästä ei tipu mitään korvauksia. Ei päivärahaa, edes ruokakustannuksia tai liikkumista kaupungissa ei korvata. Dodolle kustannuksia syntyy vain jaettavasta propagandamateriaalista.
Tästä seuraa tietysti mielenkiintoinen asetelma. Pystynkö vapaasti kritisoimaan tahoa, joka maksaa matkani? Eiköhän tätä blogia lukemalla tule selväksi, että esimerkiksi kuvaa YK:sta ei tarvitse kaunistella. Toisaalta minun on aika vaikeaa keksiä Ulkoministeriön toiminnasta tältä osin kritisoitavaa.
Tuesday, September 4, 2007
Tutkimustoiminta verkottuu
Tänään tiistaina osallistuin ensimmäistä kertaa EU:n aamupalaveriin. EU:n kokouksissa istumajärjestys noudattaa puheenjohtajuuden järjestystä. Puheenjohtajamaa luonnollisesti johtaa puhetta pöydän päästä. Nyt on vuorossa portugal. Puheenjohtajan tukena on sihteeri EU:sta. Vastapäätä istuu komission edustaja.
Vasemmalla puolella ovat aiempien puheenjohtajamaiden edustajat. Portugalin vieressä siis Saksa ja Suomi. Oikealla ovat taas tulevat puheenjohtajamaat. Yleinen vitsi on, että mitä lähempänä vasemmalla istutaan, sitä huolestuneemmiksi käyvät ilmeet. Oikealla puolella virnistetään leveää huojentunutta hymyä.
Pistin tänään liikkeelle pari uutta ajatusta epävirallisia reittejä pitkin. Yksi kansalaisvaikuttamisen este vaikuttaa olevan edustajien tiheä vaihtumissykli. Edustajille ei kerkeä syntyä hyvää käsitystä siitä, mikä olisi paras tapa vaikuttaa.
Sihteeristön tehtävänä olisi tietysti avustaa kansalaisjärjestöjä perehtymisessä. Siksi ehdotinkin sivustoa, jonne koottaisiin konkreettisia ohjeita kansalaisjärjestöjä varten.
Kuulemma tätä on ehdotettu ennenkin. Sihteeristö vetoaa tietenkin kiireeseen. Nykyiset vastuut vievät kaiken ajan, joten ylimääräiset tehtävät edellyttäisivät lisää resursseja eli käytännössä budjetin kasvattamista.
Siitä luontevasti toiseen ajatukseen. Olin kiinnostunut tietämään, kuinka paljon resursseja sihteeristö on varannut kansalaisjärjestöjen toiminnan edistämiseen. Toisaalta olen kiinnostunu siitä, miten nämä resurssit on tällä hetkellä käytetty. Voisin kuvitella, että kansalaisjärjestöjen ohjeistaminen voisi jopa vähentää sihteeristön työtä.
Kokouksen virallisten kokousaikojen ulkopuolella järjestetään erilaisia tapahtumia eli side eventejä. Lounasaikaan osallistuin DesertNetin tapahtumaan. Siellä oli tarjolla coctailit ja riittävästi purtavaa.
Puku ja delegaatin punainen läpyskä tekevät kiinnostavaksi erilaisen lähestymisen kohteeksi. Ei ollut ihme, että DesertNetin edustajat lähestyivät heti. Jos kyllästyy keskusteluun, markkinoijien karkottaminen on myös hyvin helppoa. Tarvitsee vain kertoa edustavansa kansalaisjärjestöä. Innostuksen vähenemisen voi lukea kasvoilta.
DesertNet on Eurooppalainen tutkijoiden verkosto. Sen synty vaikuttaisi samanlaiselta kuin eniD:n. CCD:ssä tutkimustoiminnan koordinoinnista vastaa Committee on Science and Technology (CST). Sen tehtävä on vastaava kuin Ilmastonmuutossopimuksen IPCC:n. CST:tä ovat ilmeisesti vaivanneet vastavat ongelmat kuin RIOD:ia.
Tutkijat reagoivat perustamalla oman verkoston. Näitä verkostoja ei periaatteessa ole perustettu pysyviksi elimiksi. Siksi verkostot ovat nimeltään initiative eli aloite. Kuka voisi vastustaa aloitteita? Periaatteessa ne eivät siis kilpaile CST:n kanssa. Käytännössä kilpailuasetelma on selvä.
DesertNetiin liittyvien tutkijoiden määrä onkin kasvanut hyvin nopeasti. EU myös tukee DesertNetin toimintaa. Yhteistyön henki DesertNetin tapahtumassa oli kouriintuntuva. Pahaa verta synnytti lähinnä vain USA:n edustaja ehdottamalla tiiviimpää yhteistyötä CST:n ja DesertNetin välillä.
Vähän lisää kansalaisjärjestöjen asemasta CCD:ssä. Yksi kansalaisjärjestöjen tärkeimpiä foorumeita on Open Dialogue Session (ODS). Ideana on, että tilaisuudessa käytäisiin kansalaisjärjestöjen ja delegaatioiden välistä dialogia. Delegaattien osallistuminen on aina ollut vähäistä. Aiemmin tapahtuma oli kahtena päivänä puoli päivää kumpanakin. Tällä kertaa ODS on yhden päivän pituinen. Aikataulutus yhdelle päivälle saattaa vähentää osallistumista entisestään.
Toisaalta vähäisen osallistumisen syy ei ole yksin delegaateissa. Kansalaisjärjestöjen esityksiä on kritisoitu siitä, että niissä kuvataan pelkästään yksittäisiä projekteja tai jonkun maan sisäisiä ongelmia. Esitykset ovat irrallaan muusta maailman menosta ja jopa kokouksen toiminnasta. Mieleen tulee väistämättä kysymys jota kansalaisjärjestön edustajana ei ehkä saisi esittää: onko näillä kansalaisjärjestöillä oikeasti jotain uutta sanottavaa? Onko sanottava
esitetty kiinnostavasti?
Coctaileilta mielenosoitukseen ja takaisin
Maanantaina alkoi kokouksen virallinen osuus. Ensimmäinen kokoukseni oli EU-JUSSCANZ, johon osallistui edustajia kaikista länsimaista. Ero kansalaisjärjestöjen kokouksiin ei olisi voinut olla suurempi. Keskikokoisen neuvotteluhuoneen keskellä oli iso pöytä. Sen ympärille oli kokoontunut parikymmentä herrasmiestä ja muutama nainen pääaosin tummissa puvuissa.
Käyttäytyminen oli hyvin hillittyä ja kohteliasta. Tuntui kui olisin pikemminkin seurannut shakkia kuin yhteisen linjan etsimistä. Koska pelin lähtöasetelma ei ollut tuttu, pelin analysointi oli vaikeaa. Peli oli kuitenkin vangitsevaa. Useimmat äänessä olleet puhujat näyttivät selvästi nauttivan omasta äänestään ja osallistumisestaan peliin.
Kuilu kansainvälisen tason pelin ja kansalaisjärjestöjen toiminnan välillä on todella suuri. Kansalaisjärjestöissä tarvittaisiin yhtenäisempää toimintaa ja luultavasti myös strategisempaa ajattelua. Toisaalta pelaamiseen liittyy aina vaara.
Jos haluaa säilyttää jotain eettisiä periaatteita, osa pelin keinovalikoimasta jää ulkopuolelle. Eettisten sääntöjen mukaan pelaaminen onkin tietynlainen vapaaehtoinen handicap. Toisaalta jos ei ole tarkkana etiikan suhteen, se murenee pienin askelin. Peliin osallistuminen pikkuhiljaa muuttaa ihmistä. Kukaan on tuskin lähtökohtaisesti paha.
Prinssi Felipe puhui järkeviä
Maanantaina olivat myös viralliset avajaiset. Espanjan prinssi Felipe puolisoineen, Madridin pormestari ja Espanjan ympäristöministeri kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan. Prinssi Felipen puhe oli poikkeuksellisen hyvä. Hän mainitsi nimeltä kaksi asiaa, jotka loistivat poissaolollaan virallisten tehojen puheissa: migraation vaikutukset ja kansalaisjärjestöjen aseman.
Felipe keräsi median paikalle
Suuressa auditoriossa on kaksi tuolia per delegaatio. Kun meitä Suomesta paikalla vain kaksi, pääsin istumaan delegaation virallisille paikoille. Harmillisesti Fiji-saaren paikat olivat menneet toiselle puolelle huonetta, Fiji-saarelta kun osallistutaan harvemmin YK:n kokouksiin.
Lähes kaikissa puheenvuoroissa kiiteltiin aiemmin tänä vuonna eronneen pääsihteerin Diallon menestyksekästä työtä aavikoitumiseen liittyvän sopimuksen edistämiseksi. Diallo on kieltämättä saanut aavikoitumissopimukselle laajan poliittisen kannatuksen. Toisaalta tämä on ollut myös heikkous. Sopimus on nähty ensisijaisesti poliittisena. Siksi sen painoarvo esimerkiksi ilmastonmuutos- ja biodiversiteettisopimuksiin verrattuna ei ole järin suuri.
Dodossahan on Diallosta henkilökohtaisia kokemuksia. Diallo kävi Suomen vierailullaan myös Dodon toimistolla. Diallo myös lahjoitti Eduskunnan puhujapalkkionsa kokonaisuudessaan Dodolle. Käytäväpuheet Diallosta eivät kuitenkaan ole kovin mairittelevia. Kansalaisjärjestöt ovat kokeneet korruption ja heihin kohdistuvan paineen lisääntyneen Diallon kaudella.
Esitin aiemmassa kirjoituksessa ajatuksen kansalaisjärjestöjen jakaantumisesta maantieteellisesti ryhmiin valmistelemaan työtä varten. Kävi ilmi, että CCD:n puitteissa tällainen rakenne on jo olemassa. Sen nimi on RIOD.
RIOD:n puitteissa jokaiselle maantieteelliselle alueelle oli nimetty focal point. Focal pointilla on hyvin merkittävä rooli, koska sihteeristö vähentää omaa työtään kommunikoimalla suoraan tämän focal pointin kanssa.
Euroopan RIOD:n focal point oli aiemmin Both Ends. Se on yksi keskeisiä vaikuttajia Eurooppalaisessa eniD-verkostossa, johon Dodokin kuuluu. Erilaisten vaiheiden jälkeen focal pointiksi vaihtui toinen järjestö. Huhut kertovat, että järjestön puheenjohtaja olisi Diallon serkku ja järjestö toimisi useamman maantieteellisen alueen focal pointina. eniD-verkosto on syntyi vastreaktiona tällaiselle kehitykselle.
Vaikka kansalaisjärjetöjen mielipide olisikin liioiteltu, uudella pääsihteerillä ja sihteeristöllä tulee olemaan hyvin vaikeaa saavuttaa takaisin kansalaisjärjestöjen luottamus. Orastava kansalaisyhteiskunta on niin helppoa nitistää. Tarvitaan paljon hyvää tahtoa ja työtä kansalaisyhteiskunnan rakentamiseksi ja vahvistamiseksi.
Kerkesimme olla avajaistilaisuutta seuraavassa coctail-tilaisuudessa puolisen tuntia. Paikalliset järjestöt olivat järjestäneet mielenosoituksen kansalaisjärjestöjen aseman parantamiseksi.
Suomen delegaation edustajana asemani ei voisi juuri olla parempi. Se on poikkeuksellinen jopa EU:n sisällä. Koko konferenssissa vain neljän maan delegaatioissa on kansalaisjärjestöjen edustajia: Ranska, Norja, Suomi ja Kenia. Meillä Suomessa asiat ovat siis CCD:n suhteen ja kansalaisjärjestöosallistumisen suhteen harvinaisen hyvällä mallilla.
Toisaalta mielenosoituksen asia oli tärkeä. Halusin osoittaa solidaarisuuteni muiden kansalaisjärjestöjen asialle. Siksi päätin osallistua mielenoositukseen. Täytyy sanoa, että olen kyllä osallistunut paremmin järjestettyihin ja tyylikkäämpiin mielenosoituksiin.
Pohjalle siis olut coctail-tilaisuudessa prinssi Felipen ja prinsessa Letizian seurassa. Sen jälkeen puvun takki vaihtuo eniD:n t-paitaan ja menimme suoraan osoittamaan mieltä samaa kokousta vastaan rakennuksen eteen.
Huhupuheet kertoivat, että prinssin saapumisaikaa olisi muutettu mielenosoituksemme takia. Se ei kyllä vaikuta todennäköiseltä. Mielenosoituspaikasta käytiin tiivistä keskustelua kokouksen turvamiesten ja poliisin kanssa. Mielenosoitus olisi kuulemma pitänyt pitää 200 metrin päässä kokouspaikalta. Konferenssipaikan edusta turva-aluetta.
Kirjava mielenosoitus
Tilanne oli korni. Käytännössä kaikilla mielenosoittajilla oli lupa pääsyyn kokousalueelle. Turvamiehet eivät voineet oikein ajaa meitä poiskaan. Lisäksi ehkä noin viittäkymmentä mielenosoittajaa paimensi toistakymmentä poliisia. Lopulta lakana ja joukko sijoittui "turva-alueelle" lähelle kokousaluetta.
Paikalliset järjestät valmistivat lakanat ja kyltit
Ulkona oli kuuma, joten puoli tuntia mielenosoitusta sai riittää. Palasimme etsimään coctail-tilaisuudesta kylmää kaljaa. Tarjoilu oli kuitenkin jo valitettavasti kerennyt loppua.
Iltapäivällä pidettiin ensimmäinen plenary eli kokous suuressa salissa. Siellä esitettiin eri tahojen viralliset lausunnot. Minun korvissani puheet kuulostivat lähinnä loputtomalta liudalta kohteliaisuuksia. "Your highness" ja "your excellence" mainittiin jokaisessa puheessa kymmeniä kertoja. Kokeneemmat kokoustajat kertoivat pystyvänsä päättelemään paljon yleisestä ilmapiiristä avajaispuheiden sanavalinnoista ja siitä mitä jätetään sanomatta. Kuulemma oli tullut vaikutelma rakentavasta ja yhteistyöhaluisesta palaverista. Hyvä.
Kansalaisjärjestöjen puheenvuoro pidettiin viimeisenä. Siinä vaiheessa olin jo kyllästynyt kuuntelemaan kohteliaisuuksia. Päädyin hotellille kirjoittamaan ylös ajatuksiani. Kansalaisjärjestöjen puheenvuorohan oli sisällön puolesta käytännössä suoraan eniD:n strategiapaperista.
Käyttäytyminen oli hyvin hillittyä ja kohteliasta. Tuntui kui olisin pikemminkin seurannut shakkia kuin yhteisen linjan etsimistä. Koska pelin lähtöasetelma ei ollut tuttu, pelin analysointi oli vaikeaa. Peli oli kuitenkin vangitsevaa. Useimmat äänessä olleet puhujat näyttivät selvästi nauttivan omasta äänestään ja osallistumisestaan peliin.
Kuilu kansainvälisen tason pelin ja kansalaisjärjestöjen toiminnan välillä on todella suuri. Kansalaisjärjestöissä tarvittaisiin yhtenäisempää toimintaa ja luultavasti myös strategisempaa ajattelua. Toisaalta pelaamiseen liittyy aina vaara.
Jos haluaa säilyttää jotain eettisiä periaatteita, osa pelin keinovalikoimasta jää ulkopuolelle. Eettisten sääntöjen mukaan pelaaminen onkin tietynlainen vapaaehtoinen handicap. Toisaalta jos ei ole tarkkana etiikan suhteen, se murenee pienin askelin. Peliin osallistuminen pikkuhiljaa muuttaa ihmistä. Kukaan on tuskin lähtökohtaisesti paha.
Prinssi Felipe puhui järkeviä
Maanantaina olivat myös viralliset avajaiset. Espanjan prinssi Felipe puolisoineen, Madridin pormestari ja Espanjan ympäristöministeri kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan. Prinssi Felipen puhe oli poikkeuksellisen hyvä. Hän mainitsi nimeltä kaksi asiaa, jotka loistivat poissaolollaan virallisten tehojen puheissa: migraation vaikutukset ja kansalaisjärjestöjen aseman.
Felipe keräsi median paikalle
Suuressa auditoriossa on kaksi tuolia per delegaatio. Kun meitä Suomesta paikalla vain kaksi, pääsin istumaan delegaation virallisille paikoille. Harmillisesti Fiji-saaren paikat olivat menneet toiselle puolelle huonetta, Fiji-saarelta kun osallistutaan harvemmin YK:n kokouksiin.
Lähes kaikissa puheenvuoroissa kiiteltiin aiemmin tänä vuonna eronneen pääsihteerin Diallon menestyksekästä työtä aavikoitumiseen liittyvän sopimuksen edistämiseksi. Diallo on kieltämättä saanut aavikoitumissopimukselle laajan poliittisen kannatuksen. Toisaalta tämä on ollut myös heikkous. Sopimus on nähty ensisijaisesti poliittisena. Siksi sen painoarvo esimerkiksi ilmastonmuutos- ja biodiversiteettisopimuksiin verrattuna ei ole järin suuri.
Dodossahan on Diallosta henkilökohtaisia kokemuksia. Diallo kävi Suomen vierailullaan myös Dodon toimistolla. Diallo myös lahjoitti Eduskunnan puhujapalkkionsa kokonaisuudessaan Dodolle. Käytäväpuheet Diallosta eivät kuitenkaan ole kovin mairittelevia. Kansalaisjärjestöt ovat kokeneet korruption ja heihin kohdistuvan paineen lisääntyneen Diallon kaudella.
Esitin aiemmassa kirjoituksessa ajatuksen kansalaisjärjestöjen jakaantumisesta maantieteellisesti ryhmiin valmistelemaan työtä varten. Kävi ilmi, että CCD:n puitteissa tällainen rakenne on jo olemassa. Sen nimi on RIOD.
RIOD:n puitteissa jokaiselle maantieteelliselle alueelle oli nimetty focal point. Focal pointilla on hyvin merkittävä rooli, koska sihteeristö vähentää omaa työtään kommunikoimalla suoraan tämän focal pointin kanssa.
Euroopan RIOD:n focal point oli aiemmin Both Ends. Se on yksi keskeisiä vaikuttajia Eurooppalaisessa eniD-verkostossa, johon Dodokin kuuluu. Erilaisten vaiheiden jälkeen focal pointiksi vaihtui toinen järjestö. Huhut kertovat, että järjestön puheenjohtaja olisi Diallon serkku ja järjestö toimisi useamman maantieteellisen alueen focal pointina. eniD-verkosto on syntyi vastreaktiona tällaiselle kehitykselle.
Vaikka kansalaisjärjetöjen mielipide olisikin liioiteltu, uudella pääsihteerillä ja sihteeristöllä tulee olemaan hyvin vaikeaa saavuttaa takaisin kansalaisjärjestöjen luottamus. Orastava kansalaisyhteiskunta on niin helppoa nitistää. Tarvitaan paljon hyvää tahtoa ja työtä kansalaisyhteiskunnan rakentamiseksi ja vahvistamiseksi.
Kerkesimme olla avajaistilaisuutta seuraavassa coctail-tilaisuudessa puolisen tuntia. Paikalliset järjestöt olivat järjestäneet mielenosoituksen kansalaisjärjestöjen aseman parantamiseksi.
Suomen delegaation edustajana asemani ei voisi juuri olla parempi. Se on poikkeuksellinen jopa EU:n sisällä. Koko konferenssissa vain neljän maan delegaatioissa on kansalaisjärjestöjen edustajia: Ranska, Norja, Suomi ja Kenia. Meillä Suomessa asiat ovat siis CCD:n suhteen ja kansalaisjärjestöosallistumisen suhteen harvinaisen hyvällä mallilla.
Toisaalta mielenosoituksen asia oli tärkeä. Halusin osoittaa solidaarisuuteni muiden kansalaisjärjestöjen asialle. Siksi päätin osallistua mielenoositukseen. Täytyy sanoa, että olen kyllä osallistunut paremmin järjestettyihin ja tyylikkäämpiin mielenosoituksiin.
Pohjalle siis olut coctail-tilaisuudessa prinssi Felipen ja prinsessa Letizian seurassa. Sen jälkeen puvun takki vaihtuo eniD:n t-paitaan ja menimme suoraan osoittamaan mieltä samaa kokousta vastaan rakennuksen eteen.
Huhupuheet kertoivat, että prinssin saapumisaikaa olisi muutettu mielenosoituksemme takia. Se ei kyllä vaikuta todennäköiseltä. Mielenosoituspaikasta käytiin tiivistä keskustelua kokouksen turvamiesten ja poliisin kanssa. Mielenosoitus olisi kuulemma pitänyt pitää 200 metrin päässä kokouspaikalta. Konferenssipaikan edusta turva-aluetta.
Kirjava mielenosoitus
Tilanne oli korni. Käytännössä kaikilla mielenosoittajilla oli lupa pääsyyn kokousalueelle. Turvamiehet eivät voineet oikein ajaa meitä poiskaan. Lisäksi ehkä noin viittäkymmentä mielenosoittajaa paimensi toistakymmentä poliisia. Lopulta lakana ja joukko sijoittui "turva-alueelle" lähelle kokousaluetta.
Paikalliset järjestät valmistivat lakanat ja kyltit
Ulkona oli kuuma, joten puoli tuntia mielenosoitusta sai riittää. Palasimme etsimään coctail-tilaisuudesta kylmää kaljaa. Tarjoilu oli kuitenkin jo valitettavasti kerennyt loppua.
Iltapäivällä pidettiin ensimmäinen plenary eli kokous suuressa salissa. Siellä esitettiin eri tahojen viralliset lausunnot. Minun korvissani puheet kuulostivat lähinnä loputtomalta liudalta kohteliaisuuksia. "Your highness" ja "your excellence" mainittiin jokaisessa puheessa kymmeniä kertoja. Kokeneemmat kokoustajat kertoivat pystyvänsä päättelemään paljon yleisestä ilmapiiristä avajaispuheiden sanavalinnoista ja siitä mitä jätetään sanomatta. Kuulemma oli tullut vaikutelma rakentavasta ja yhteistyöhaluisesta palaverista. Hyvä.
Kansalaisjärjestöjen puheenvuoro pidettiin viimeisenä. Siinä vaiheessa olin jo kyllästynyt kuuntelemaan kohteliaisuuksia. Päädyin hotellille kirjoittamaan ylös ajatuksiani. Kansalaisjärjestöjen puheenvuorohan oli sisällön puolesta käytännössä suoraan eniD:n strategiapaperista.
Monday, September 3, 2007
Politiikkaa budjetilla
Kansalaisjärjestöjen osallistuminen on tietysti kansalaisjärjestöille tärkeä asia. Mutta budjetti on se, joka puhuttelee kaikkia. Kansalaisjärjestöjen tapaamiset olivat samaan aikaan EU:n sisäisten tapaamisten kanssa. Päätin osallistua kansalaisjärjestöjen tapaamiseen.
Käytännössä käytävien tietotoimistossa tiedettiin EU:n sisäisten keskusteluiden pääpointit. Suomen delegaation jäsenenä olen sitoutunut noudattamaan tiettyä vaitiolovelvollisuuttta. Jotkut positiot vaikuttavat neuvottelutekniikkaan, joten kirjoitan tässä vain asioista joista EU:ssa ei keskusteltu.
Keskustelu keskittyi hallinnollisen budjetin yksityiskohtien hiomiseen. Paljon merkittävämpi kysymys on siitä, minkälaisella panostuksella aavikoitumista ehkäistään. Tällä hetkellä UNCCD:n läpi menevien avustuksien määrä on kokonaisuuden kannalta mitäänsanomaton, noin muutama miljoona euroa vuodessa. Toisaalta kehitysyhteistyön puitteissa tehdään paljon suoria lahjoituksia joista osa liittyy aavikoitumista ehkäiseviin projekteihin. Kenelläkään ei tunnu olevan käsitystä tällaisten lahjoitusten suuruusluokasta.
Penäsin hallinnon edustajilta edes numeroita vapaaehtoisista UNCCD:n läpi menevistä lahjoituksista. UNCCD:n hallintoa käsittelevä työryhmä päättikin vapauttaa nämä numerot. Ei ihme, että numerot eivät ole julkisia. Laitan ne myöhemin näkyville myös tänne.
On tietysti hyvin luultavaa, että UNCCD:n vapaaehtoisuuteen tai pakollisuuteen pohjautuvat maksut eivät tule merkittävästi kasvamaan lähitulevaisuudessa. Pikemminkin paine on pitää budjetti samana tai korkeintaan tehdä sille inflaatiotarkistukset.
Toisaalta näyttäisi siltä, että aavikoitumisen painoarvo maailmanpolitiikassa tulee hieman pidemmällä aikavälillä lisääntymään merkittävästi. Mikään ei pistä liikettä niveliin niin kuin paine EU:n etelärajalla. Mieluummin hippu ehkäisyä kuin iso möykky lääkettä.
Oma etu on ihmeellinen motivaattori. Realismi tulee iskemään pohjoisen delegaatioille siinä vaiheessa, kun he ymmärtävät suurista kansanvaelluksista syntyvät kustannukset. Siksi taktisesti järkevin veto tällä hetkellä on edistää riippumatonta migraation vaikutuksia ja kustannuksia arvioivaa tutkimusa.
Tänään maanantaina aamulla kaikki näyttää siis harvinaisen selvältä. Kyse on luultavimmin kokemattomuuteen pohjautuvasta illuusiolta. Eiköhän nöyryys iske luultavasti viimeistään loppuviikosta.
Näihin kokouksiin osallistuminen on muuten erittäin addikotoivaa. Kansainväliseen vaikuttamiseen liittyvät kaikki draaman ainekset vallasta ja poliittisesta pelistä alkaen. Ihmiskunta taitaa olla kehittynyt alkuhämäristään aika vähän.
Käytännössä käytävien tietotoimistossa tiedettiin EU:n sisäisten keskusteluiden pääpointit. Suomen delegaation jäsenenä olen sitoutunut noudattamaan tiettyä vaitiolovelvollisuuttta. Jotkut positiot vaikuttavat neuvottelutekniikkaan, joten kirjoitan tässä vain asioista joista EU:ssa ei keskusteltu.
Keskustelu keskittyi hallinnollisen budjetin yksityiskohtien hiomiseen. Paljon merkittävämpi kysymys on siitä, minkälaisella panostuksella aavikoitumista ehkäistään. Tällä hetkellä UNCCD:n läpi menevien avustuksien määrä on kokonaisuuden kannalta mitäänsanomaton, noin muutama miljoona euroa vuodessa. Toisaalta kehitysyhteistyön puitteissa tehdään paljon suoria lahjoituksia joista osa liittyy aavikoitumista ehkäiseviin projekteihin. Kenelläkään ei tunnu olevan käsitystä tällaisten lahjoitusten suuruusluokasta.
Penäsin hallinnon edustajilta edes numeroita vapaaehtoisista UNCCD:n läpi menevistä lahjoituksista. UNCCD:n hallintoa käsittelevä työryhmä päättikin vapauttaa nämä numerot. Ei ihme, että numerot eivät ole julkisia. Laitan ne myöhemin näkyville myös tänne.
On tietysti hyvin luultavaa, että UNCCD:n vapaaehtoisuuteen tai pakollisuuteen pohjautuvat maksut eivät tule merkittävästi kasvamaan lähitulevaisuudessa. Pikemminkin paine on pitää budjetti samana tai korkeintaan tehdä sille inflaatiotarkistukset.
Toisaalta näyttäisi siltä, että aavikoitumisen painoarvo maailmanpolitiikassa tulee hieman pidemmällä aikavälillä lisääntymään merkittävästi. Mikään ei pistä liikettä niveliin niin kuin paine EU:n etelärajalla. Mieluummin hippu ehkäisyä kuin iso möykky lääkettä.
Oma etu on ihmeellinen motivaattori. Realismi tulee iskemään pohjoisen delegaatioille siinä vaiheessa, kun he ymmärtävät suurista kansanvaelluksista syntyvät kustannukset. Siksi taktisesti järkevin veto tällä hetkellä on edistää riippumatonta migraation vaikutuksia ja kustannuksia arvioivaa tutkimusa.
Tänään maanantaina aamulla kaikki näyttää siis harvinaisen selvältä. Kyse on luultavimmin kokemattomuuteen pohjautuvasta illuusiolta. Eiköhän nöyryys iske luultavasti viimeistään loppuviikosta.
Näihin kokouksiin osallistuminen on muuten erittäin addikotoivaa. Kansainväliseen vaikuttamiseen liittyvät kaikki draaman ainekset vallasta ja poliittisesta pelistä alkaen. Ihmiskunta taitaa olla kehittynyt alkuhämäristään aika vähän.
Tulikaste
Aavikoitumissopimuksen kokous alkaa virallisesti huomenna. Eilen lauantaina
ja sunnuntaina pidettiin kansalaisjärjestöjen valmistelevat kokoukset. Lensin Madridiin lauantaina, joten sunnuntai oli ensimmäinen kerta kun osallistun vastaavan ison kansainvälisen organisaation kokoukseen.
Minua oli prepattu etukäteen. Tiesin odottaa turhautumista kokouksien varsin hitaaseen etenemiseen. Silti turhautuminen pääsi yllättämään. Kansalaisjärjestöjen kokouksista tulivat mieleen Kauniit ja Rohkeat. Vaikka parikin jaksoa jäisi väliin, juonessa pysyisi silti kärryillä. Välttämättä ei menettäisi edes juonenkäänteitä.
Olin kai kuvitellut, että hidas eteneminen johtuisi kiinnostuksen puutteesta. Käytännön ensivaikutelma oli päinvastainen. Kaikki kansalaisjärjestöjen edustajat tuntuivat asialleen omistautuneilta ihmisiltä. Toisaalta kokouksen menettelytapa oli hyvin diplomaattinen. Kenenkään mielipiteitä ei kyseenalaistettu. Toisaalta harvoin myöskään viitattiin edellisten puhujien ajatuksiin. Monologit seurasivat toisiaan ja dialogi loisti poissaolollaan.
Kansalaisjärjestöjen tapaamisesta ovat päävastuussa kolme paikallista kansalaisjärjestöä. Ne ovat mukana aavikoitumissopimuksen kokouksissa ensimmäistä kertaa. Se näkyy selvästi kokouksen järjestelyissä. Esimerkiksi puheenjohtajalta olisin odottanut merkittävästi aktiivisempaa otetta. Paikoitellen kokous muuttui sekavaksi kaaokseksi.
Perinteinen jako Etelän ja Pohjoisen välillä näkyi selvästi. Koomisinta oli ihmisten sijoittautuminen käytävän eri puoliskoille. Toisella puolella käytävää istuivat Pohjoisen ja Latinalaisen Amerikan edustajat. Toisella puolella olivat Afrikan edustajat.
Myös puheenvuoroissa viestittiin laajasti elekielellä. Pohjoisen edustajilla näkyi sormien heristystä ja ankaran isän äänensävyä. Etelän miesedustajat ottivat selvästi feminiisiä. Toisalta Etelän naisjärjestöjen edustajien pukeutuminen ja esiintymisen elekieli oli hyvin vaikuttavaa.
Puheesta toiseen toistui sama jargon. Capacity building, raising awareness, local participation. Bingo! Yksi ajatus nousi puheissa keskeiseksi. Kansalaisjärjestöjen osallistaminen ei ole kansalaisjärjestöjen mielestä riittävää. Omat kokemukseni ovat lähinnä päinvastaiset. Suomessa Dodon osallistumasta rajoittavat lähinnä järjestön omat resurssit ja vapaaehtoisuuteeen pohjaava toimintamalli. Olemme Suomessa ainakin tässä suhteessa onnekkaita.
Vaikka kansalaisjärjestöjen osallistamisen lisäämisestä oltiin yhtä mieltä, yhdessäkään puheenvuorossa ei viitattu mihinkään konkreettiseen toimenpiteeseen. Käytin tästä aiheesta konferenssin ensimmäisen puheenvuoroni. Totesin, että tarvitaan paljon pragmaattisempaa lähestymistä. Sanoin, etten ollut kuullut yhtäkään konkreettista ehdotusta koko päivän aikana. Totesin, että mitään ei voi saavuttaa jos ei mitään haluakaan. Puheenvuorooni ei viitattu myöhemmissä puheenvuoroissa millään tavalla. Tämä ei kyllä eronnut merkittävästi reaktioista muihinkaan puheenvuoroihin.
Keskustelu eteni toisiaan seuraavina monologeina. Pohjoisen edustajien keskuudessa oli havaittavissa selvää turhautumista. Luultavasti seuraus on se, että Pohjoisen järjestöt suuntaavat resurssinsa muihin vaikutuskanaviin, esimerkiksi suoraan delegaatteihin kohdistuvaan lobbaamiseen. Tätä kautta Etelän mahdollisuudet vaikuttaa kapenevat entisestään. Oli surullista seurata, kuinka hyväntahtoinen etujen ja yleisen hyvän ajaminen nakertaa hitaasti järjestöjen vaikutusvaltaa..
Toisaalta prosessi on myös erittäin tärkeä. Ensiksikin se on tärkeä foorumi keskustelulle. Pohjoisen maiden kansalaisjärjestöillä on myös pitkä historia osallistumisesta tämäntyyppiseen työskentelyyn. Etelän mailla vastaavaa historiaa ei ole. Kyse on siis hyvin konkreettisesta kansalaisvaikuttamisen capability buildingista. Oma kärsivällisyyteni ei kuitenkaan kyllä taida siihen kuitenkaan vielä riittää.
eniD:n strategiapaperi oli kirvoittanut lauantaina kiperiä kommentteja. Sunnuntain puheenvuoroissa siihen ei enää viitattu. Toisaalta yksikään toinen kansalaisjärjestö tai yhteenliittymä ei ollut valmistellut minkäänlaista kannanottoa UNCCD:n strategiaan. Ei ollut ihme, että eniD:n paperin pääpointit siirtyivät kansalaisjärjestöjen yhteiseen kannanottoon sellaisenaan.
Mielikuva tällä hetkellä on se, että siltikin eniD:n kannanotto olisi vaatinut lisää lihaa luiden ympärille. Yksi keskeisimpiä vaatimuksia on kansalaisjärjestöjen osallistamisen lisääminen. Useimmat kansalaisjärjestöt ja myös monet Pohjoisen delegaatiot antaisivat luultavasti tällaiselle tavoitteelle tukensa. Ainakin, mikäli sillä ei olisi merkittäviä vaikutuksia budjettiin.
Toisaalta kolmannen maailman delegaatioiden joukossa tällaista vastustetaan ankarasti. Siksi UNCCD:n viralliseen strategiaan on poliittisesti hyvin vaikeaa saada mainintaa kansalaisjärjestöjen aseman parantamisesta. Käytännössä kansalaisjärjestöjen kannattaisi nähdä laajempi osallistuminen strategisena tavoitteena. Tämän jälkeen voitaisiin miettiä, millä taktisilla toimenpiteillä strategian tavoitteita voitaisiin edistää.
Kansalaisjärjestöjen painoarvo edellyttää, että esitetty kanta on koherentti ja edes jollain tasolla kiinnostava. Parhaimmillaan se avaisi uusia näkökulmia olemassaoleviin kysymyksiin. Todellisuus on kuitenkin sellainen, että pääosa kansalaisjärjestöjen puheenvuoroista keskittyy tiettyjen totuttujen fraasien toistamiseen.
eniD syntyi alun perin vastareaktiona juuri tähän havaintoon. Eurooppalaisille järjestöille yhteisen kannan muodostaminen on kohtuullisen helppoa. Ehkä samaa periaatetta voitaisiin soveltaa kansalaisjärjestöjen osallistamiseen laajemminkin. Konsensus on helpompaa muodostaa maanosan järjestöjen kesken kuin laajemmin. Maanosien kansalaisjärjestöt voisivatkin kokoontua valmistelemaan kannanottoja ennen virallisia kokouksia. Tällä toimintaan tulisi enemmän selkärankaa. Se lisäisi kansalaisjärjestöjen painoarvoa jo sellaisenaan.
Minulle alkaa aika konkreettisesti valjeta, mihin kansalaisyhteiskunnassa tarvitaan byrokratiaa.
Yksi sunnuntain eniten keskustelua herättäneistä tapahtumista oli uuden executive secretaryn valinta. Edeltäjä sai asemansa poliittisen pelin seurauksena. Kansalaisjärjestöissä ja työntekijöiden keskuudessa olikin toiveet korkealla, että tuoreen johtajan valinta olisi tapahtunut avoimemman prosessin kauta. Käytännössä nimitys tehtiin luultavasti erittäin korkean tason neuvotteluissa, ehkä EU:n puheenjohtajamaan ja muiden suurien lahjoittajien ministeritason neuvottelussa. Todennäköisesti valintaan on liittynyt kaupankäyntiä muistakin korkean tason virkamiesnimityksistä. Olen ymmärtänyt, että EU:lla ei olisi ollut vahvaa omaa suosikkia. Lähinnä päinvastoin: muutama ehdokas eivät olisi olleet.
Valinnasta tulee julkinen luultavasti tänään maanantaina. Uuden johtajan identiteetti on täällä jo julkinen salaisuus. Huhumylly uudesta johtajasta lähti samantien liikkeelle. Väitetään esimerkiksi, että johtaja olisi nimitetty jo lauantaina päivätyssä kirjeessä, vaikka periaatteessa päätöksestä piti vielä keskustella sunnuntaina. Tällaiset huhut voivat tietysti myös olla poliittisesti motivoituneita. Peli on kovaa.
ja sunnuntaina pidettiin kansalaisjärjestöjen valmistelevat kokoukset. Lensin Madridiin lauantaina, joten sunnuntai oli ensimmäinen kerta kun osallistun vastaavan ison kansainvälisen organisaation kokoukseen.
Minua oli prepattu etukäteen. Tiesin odottaa turhautumista kokouksien varsin hitaaseen etenemiseen. Silti turhautuminen pääsi yllättämään. Kansalaisjärjestöjen kokouksista tulivat mieleen Kauniit ja Rohkeat. Vaikka parikin jaksoa jäisi väliin, juonessa pysyisi silti kärryillä. Välttämättä ei menettäisi edes juonenkäänteitä.
Olin kai kuvitellut, että hidas eteneminen johtuisi kiinnostuksen puutteesta. Käytännön ensivaikutelma oli päinvastainen. Kaikki kansalaisjärjestöjen edustajat tuntuivat asialleen omistautuneilta ihmisiltä. Toisaalta kokouksen menettelytapa oli hyvin diplomaattinen. Kenenkään mielipiteitä ei kyseenalaistettu. Toisaalta harvoin myöskään viitattiin edellisten puhujien ajatuksiin. Monologit seurasivat toisiaan ja dialogi loisti poissaolollaan.
Kansalaisjärjestöjen tapaamisesta ovat päävastuussa kolme paikallista kansalaisjärjestöä. Ne ovat mukana aavikoitumissopimuksen kokouksissa ensimmäistä kertaa. Se näkyy selvästi kokouksen järjestelyissä. Esimerkiksi puheenjohtajalta olisin odottanut merkittävästi aktiivisempaa otetta. Paikoitellen kokous muuttui sekavaksi kaaokseksi.
Perinteinen jako Etelän ja Pohjoisen välillä näkyi selvästi. Koomisinta oli ihmisten sijoittautuminen käytävän eri puoliskoille. Toisella puolella käytävää istuivat Pohjoisen ja Latinalaisen Amerikan edustajat. Toisella puolella olivat Afrikan edustajat.
Myös puheenvuoroissa viestittiin laajasti elekielellä. Pohjoisen edustajilla näkyi sormien heristystä ja ankaran isän äänensävyä. Etelän miesedustajat ottivat selvästi feminiisiä. Toisalta Etelän naisjärjestöjen edustajien pukeutuminen ja esiintymisen elekieli oli hyvin vaikuttavaa.
Puheesta toiseen toistui sama jargon. Capacity building, raising awareness, local participation. Bingo! Yksi ajatus nousi puheissa keskeiseksi. Kansalaisjärjestöjen osallistaminen ei ole kansalaisjärjestöjen mielestä riittävää. Omat kokemukseni ovat lähinnä päinvastaiset. Suomessa Dodon osallistumasta rajoittavat lähinnä järjestön omat resurssit ja vapaaehtoisuuteeen pohjaava toimintamalli. Olemme Suomessa ainakin tässä suhteessa onnekkaita.
Vaikka kansalaisjärjestöjen osallistamisen lisäämisestä oltiin yhtä mieltä, yhdessäkään puheenvuorossa ei viitattu mihinkään konkreettiseen toimenpiteeseen. Käytin tästä aiheesta konferenssin ensimmäisen puheenvuoroni. Totesin, että tarvitaan paljon pragmaattisempaa lähestymistä. Sanoin, etten ollut kuullut yhtäkään konkreettista ehdotusta koko päivän aikana. Totesin, että mitään ei voi saavuttaa jos ei mitään haluakaan. Puheenvuorooni ei viitattu myöhemmissä puheenvuoroissa millään tavalla. Tämä ei kyllä eronnut merkittävästi reaktioista muihinkaan puheenvuoroihin.
Keskustelu eteni toisiaan seuraavina monologeina. Pohjoisen edustajien keskuudessa oli havaittavissa selvää turhautumista. Luultavasti seuraus on se, että Pohjoisen järjestöt suuntaavat resurssinsa muihin vaikutuskanaviin, esimerkiksi suoraan delegaatteihin kohdistuvaan lobbaamiseen. Tätä kautta Etelän mahdollisuudet vaikuttaa kapenevat entisestään. Oli surullista seurata, kuinka hyväntahtoinen etujen ja yleisen hyvän ajaminen nakertaa hitaasti järjestöjen vaikutusvaltaa..
Toisaalta prosessi on myös erittäin tärkeä. Ensiksikin se on tärkeä foorumi keskustelulle. Pohjoisen maiden kansalaisjärjestöillä on myös pitkä historia osallistumisesta tämäntyyppiseen työskentelyyn. Etelän mailla vastaavaa historiaa ei ole. Kyse on siis hyvin konkreettisesta kansalaisvaikuttamisen capability buildingista. Oma kärsivällisyyteni ei kuitenkaan kyllä taida siihen kuitenkaan vielä riittää.
eniD:n strategiapaperi oli kirvoittanut lauantaina kiperiä kommentteja. Sunnuntain puheenvuoroissa siihen ei enää viitattu. Toisaalta yksikään toinen kansalaisjärjestö tai yhteenliittymä ei ollut valmistellut minkäänlaista kannanottoa UNCCD:n strategiaan. Ei ollut ihme, että eniD:n paperin pääpointit siirtyivät kansalaisjärjestöjen yhteiseen kannanottoon sellaisenaan.
Mielikuva tällä hetkellä on se, että siltikin eniD:n kannanotto olisi vaatinut lisää lihaa luiden ympärille. Yksi keskeisimpiä vaatimuksia on kansalaisjärjestöjen osallistamisen lisääminen. Useimmat kansalaisjärjestöt ja myös monet Pohjoisen delegaatiot antaisivat luultavasti tällaiselle tavoitteelle tukensa. Ainakin, mikäli sillä ei olisi merkittäviä vaikutuksia budjettiin.
Toisaalta kolmannen maailman delegaatioiden joukossa tällaista vastustetaan ankarasti. Siksi UNCCD:n viralliseen strategiaan on poliittisesti hyvin vaikeaa saada mainintaa kansalaisjärjestöjen aseman parantamisesta. Käytännössä kansalaisjärjestöjen kannattaisi nähdä laajempi osallistuminen strategisena tavoitteena. Tämän jälkeen voitaisiin miettiä, millä taktisilla toimenpiteillä strategian tavoitteita voitaisiin edistää.
Kansalaisjärjestöjen painoarvo edellyttää, että esitetty kanta on koherentti ja edes jollain tasolla kiinnostava. Parhaimmillaan se avaisi uusia näkökulmia olemassaoleviin kysymyksiin. Todellisuus on kuitenkin sellainen, että pääosa kansalaisjärjestöjen puheenvuoroista keskittyy tiettyjen totuttujen fraasien toistamiseen.
eniD syntyi alun perin vastareaktiona juuri tähän havaintoon. Eurooppalaisille järjestöille yhteisen kannan muodostaminen on kohtuullisen helppoa. Ehkä samaa periaatetta voitaisiin soveltaa kansalaisjärjestöjen osallistamiseen laajemminkin. Konsensus on helpompaa muodostaa maanosan järjestöjen kesken kuin laajemmin. Maanosien kansalaisjärjestöt voisivatkin kokoontua valmistelemaan kannanottoja ennen virallisia kokouksia. Tällä toimintaan tulisi enemmän selkärankaa. Se lisäisi kansalaisjärjestöjen painoarvoa jo sellaisenaan.
Minulle alkaa aika konkreettisesti valjeta, mihin kansalaisyhteiskunnassa tarvitaan byrokratiaa.
Yksi sunnuntain eniten keskustelua herättäneistä tapahtumista oli uuden executive secretaryn valinta. Edeltäjä sai asemansa poliittisen pelin seurauksena. Kansalaisjärjestöissä ja työntekijöiden keskuudessa olikin toiveet korkealla, että tuoreen johtajan valinta olisi tapahtunut avoimemman prosessin kauta. Käytännössä nimitys tehtiin luultavasti erittäin korkean tason neuvotteluissa, ehkä EU:n puheenjohtajamaan ja muiden suurien lahjoittajien ministeritason neuvottelussa. Todennäköisesti valintaan on liittynyt kaupankäyntiä muistakin korkean tason virkamiesnimityksistä. Olen ymmärtänyt, että EU:lla ei olisi ollut vahvaa omaa suosikkia. Lähinnä päinvastoin: muutama ehdokas eivät olisi olleet.
Valinnasta tulee julkinen luultavasti tänään maanantaina. Uuden johtajan identiteetti on täällä jo julkinen salaisuus. Huhumylly uudesta johtajasta lähti samantien liikkeelle. Väitetään esimerkiksi, että johtaja olisi nimitetty jo lauantaina päivätyssä kirjeessä, vaikka periaatteessa päätöksestä piti vielä keskustella sunnuntaina. Tällaiset huhut voivat tietysti myös olla poliittisesti motivoituneita. Peli on kovaa.
Sunday, September 2, 2007
Miksi Dodo osallistuu aavikoitumisen ehkäisyyn?
Dodossa on jäseniä vain nelisen sataa. Aktiivisia toimijoita on alle viisikymmentä. Miksi piskuinen Dodo osallistuu Aavikoitumissopimukseen liittyvään kansainväliseen työhön? Miksi UM kutsui Dodon osallistumaan COP8:n?
Dodolle Aavikoitumissopimus on yksi areena hakea kokemusta kansainvälisestä vaikuttamisesta. Kansainvälisissä kokouksissa lisätään myös kokonaisnäkemystä. Kokouksissa on paljon tapahtumia (side event), joihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Niissä tulee tutuksi erilaisten toimijoiden tapa toimial. Kokonaisnäkemys järjestelmän toiminnasta ruohonjuuritasolta ylemmän tason koordinointiin syntyy paremmin kuin kirjoista pänttäämällä.
Dodo voisi kohdistaa rajalliset resurssinsa ja yrittää vaikuttaa merkittävämpiin sopimuksiin. Suuremmilla kansalaisjärjestöillä on kuitenkin jo useampia täyspäiväisiä työntekijöitä tekemässä tätä lobbaustyötä. Dodon tuoma lisäarvo olisikin siellä suhteellisen pieni.
Lisäksi Dodolle on syntynyt Sinsibere-hankkeen puitteissa ruohonjuuritason kokemusta erityisesti aavikoitumisesta. Tätä kokemusta halutaan sekä viedä ylpeästi maailmalle että sparrata peilaamalla muihin toimijoihin maailmalla. Dodon toimintaan ei kuulu projektin pyörittäminen laput silmillä. Projektit on nähtävä osana suurempaa kokonaisuutta.
Panostus aavikoitumiseen on myös strategista. On todennäköistä, että Aavikoitumissopimuksen painoarvo tulee jatkossa merkittävästi lisääntymään.
CCD:hen osallistumisesta on hyötyä myös yksittäisille jäsenille. Dodo on keskusteleva kansalaisjärjestö. Tästä näkökulmasta jäsenten ymmärryksen lisääminen on yksi keskeisiä tavoitteita.
Monen kansalaisjärjestössä toimivan mielessä siintää ura kansainvälisissä järjestöissä. Kokouksiin osallistuva kerääkin samalla sulkia hattuunsa kansainvälisestä kokemuksesta. Samalla syntyy uran kannalta rahanarvoisia kontakteja.
Kansalaisjärjestöillä on vain vähän keinoja aktiivisten jäsenten palkitsemiseen. Yksi keinoista ovat erilaiset elämykset. Moni on saanut elinikäisen suhteen Afrikkaan Dodon kehitysyhteistyöprojektien Tany Maitson ja Sinsiberen kautta tehdyillä seurantamatkoilla. Pienessä mittakaavassa osallistuminen kansainvälisiin kokouksiin on myös oma elämyksensä.
Euroopan Unionilla on pitkä historia demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tukemisessa. Suomessa Ulkoministeriö tukee esimerkiksi erilaisten kansalaisjärjestöjen osallistumista kansainvälisiin kokouksiin, vaikka suomalaista verkostoitumista ei tuetakaan suoraan. Dodon kutsumiseen Suomen CCD:n delegaatioon on myös käytännöllisiä syitä.
Dodon painopiste ei ole luonnonsuojelussa vaan globaaleissa ympäristökysymyksissä. Näissä tarvitaan strategista pitkän tähtäimen näkemystä. Ei ole ihme, että tulevaisuustutkijat ovat Dodossa vahvasti edustettuina. Toisaalta Dodossa on myös ruohonjuuritason kokemuksia aavikoitumisen ehkäisemisestä varsin onnistunein tuloksin. Tämä kombinaatio käytännönläheisyyttä ja strategista ajattelua on ainutlaatuista. Se on synnyttänyt varsin raikkaita ajatuksia, joista tarkemmin myöhemmissä merkinnöissä.
Ehkä tärkein syy Dodon tukemiselle on vieläkin pragmaattisempi. Aavikoituminen on nousemassa isommaksi kysymykseksi. Aavikoitumissopimuksen merkitys kasvaa sen vanavedessä. Juuri nyt tarvitaan sanansaattajia, jotka tuovat aavikoitumiskysymystä muiden suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja myös kansalaisten keskuuteen. Dodo on puoliksi sattumalta ottanut tällaisen avainroolin. Siksi yksi tärkeimmistä Dodon tehtävistä aavikoitumiseen liittyen onkin tiedotus.
Dodolle Aavikoitumissopimus on yksi areena hakea kokemusta kansainvälisestä vaikuttamisesta. Kansainvälisissä kokouksissa lisätään myös kokonaisnäkemystä. Kokouksissa on paljon tapahtumia (side event), joihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Niissä tulee tutuksi erilaisten toimijoiden tapa toimial. Kokonaisnäkemys järjestelmän toiminnasta ruohonjuuritasolta ylemmän tason koordinointiin syntyy paremmin kuin kirjoista pänttäämällä.
Dodo voisi kohdistaa rajalliset resurssinsa ja yrittää vaikuttaa merkittävämpiin sopimuksiin. Suuremmilla kansalaisjärjestöillä on kuitenkin jo useampia täyspäiväisiä työntekijöitä tekemässä tätä lobbaustyötä. Dodon tuoma lisäarvo olisikin siellä suhteellisen pieni.
Lisäksi Dodolle on syntynyt Sinsibere-hankkeen puitteissa ruohonjuuritason kokemusta erityisesti aavikoitumisesta. Tätä kokemusta halutaan sekä viedä ylpeästi maailmalle että sparrata peilaamalla muihin toimijoihin maailmalla. Dodon toimintaan ei kuulu projektin pyörittäminen laput silmillä. Projektit on nähtävä osana suurempaa kokonaisuutta.
Panostus aavikoitumiseen on myös strategista. On todennäköistä, että Aavikoitumissopimuksen painoarvo tulee jatkossa merkittävästi lisääntymään.
CCD:hen osallistumisesta on hyötyä myös yksittäisille jäsenille. Dodo on keskusteleva kansalaisjärjestö. Tästä näkökulmasta jäsenten ymmärryksen lisääminen on yksi keskeisiä tavoitteita.
Monen kansalaisjärjestössä toimivan mielessä siintää ura kansainvälisissä järjestöissä. Kokouksiin osallistuva kerääkin samalla sulkia hattuunsa kansainvälisestä kokemuksesta. Samalla syntyy uran kannalta rahanarvoisia kontakteja.
Kansalaisjärjestöillä on vain vähän keinoja aktiivisten jäsenten palkitsemiseen. Yksi keinoista ovat erilaiset elämykset. Moni on saanut elinikäisen suhteen Afrikkaan Dodon kehitysyhteistyöprojektien Tany Maitson ja Sinsiberen kautta tehdyillä seurantamatkoilla. Pienessä mittakaavassa osallistuminen kansainvälisiin kokouksiin on myös oma elämyksensä.
Euroopan Unionilla on pitkä historia demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tukemisessa. Suomessa Ulkoministeriö tukee esimerkiksi erilaisten kansalaisjärjestöjen osallistumista kansainvälisiin kokouksiin, vaikka suomalaista verkostoitumista ei tuetakaan suoraan. Dodon kutsumiseen Suomen CCD:n delegaatioon on myös käytännöllisiä syitä.
Dodon painopiste ei ole luonnonsuojelussa vaan globaaleissa ympäristökysymyksissä. Näissä tarvitaan strategista pitkän tähtäimen näkemystä. Ei ole ihme, että tulevaisuustutkijat ovat Dodossa vahvasti edustettuina. Toisaalta Dodossa on myös ruohonjuuritason kokemuksia aavikoitumisen ehkäisemisestä varsin onnistunein tuloksin. Tämä kombinaatio käytännönläheisyyttä ja strategista ajattelua on ainutlaatuista. Se on synnyttänyt varsin raikkaita ajatuksia, joista tarkemmin myöhemmissä merkinnöissä.
Ehkä tärkein syy Dodon tukemiselle on vieläkin pragmaattisempi. Aavikoituminen on nousemassa isommaksi kysymykseksi. Aavikoitumissopimuksen merkitys kasvaa sen vanavedessä. Juuri nyt tarvitaan sanansaattajia, jotka tuovat aavikoitumiskysymystä muiden suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja myös kansalaisten keskuuteen. Dodo on puoliksi sattumalta ottanut tällaisen avainroolin. Siksi yksi tärkeimmistä Dodon tehtävistä aavikoitumiseen liittyen onkin tiedotus.
Kansalaisjärjestöt ja YK
Mikä on UNCCD? Lyhenne tulee sanoista United Nations Convention to Combat Desertification, Suomeksi YK:n Aavikoitumissopimus. Taustoista kiinnostuneet voivat lukea tämän artikkelin.
Tällä hetkellä CCD:n rooli on vaatimaton verrattuna esimerkiksi biodiversiteetti- ja ilmastonmuutossopimuksiin. Tietoja näihin liittyvien rahastojen kokonaisarvoista on vaikeaa saada. Olen silti ymmärtänyt, että ero on kuitenkin merkittävä joka näkyy tietenkin suoraan myös arvovallassa ja organisaatioiden budjeteissa.
Ei olekaan ihme, että suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat keskittäneet kansainvälisen työnsä voimavarat näihin kahteen muuhun sopimukseen. Rahastojen merkittävä kasvattaminen lisäisi CCD:n painoarvoa. Tietysti etelän järjestöissä on halua rahavirtojen kasvattamiseen ja pohjoisessa ei ole.
Oma ensivaikutelmani on, että CCD ei ehkä ole ratkaiseva toimija maailman ongelmien ratkaisussa. Sillä vaikuttaisi kuitenkin olevan avainrooli foorumina, jossa voidaan tuoda esille aavikoitumisen vaikutuksia, tutkimustuloksia ja erilaisia näkökulmia.
Ei liene salaisuus, että kansalaisjärjestöissä kritisoidaan YK:ta usein varsin raskaallakin kädellä. Osittain kritiikki osuu oikeaan. YK on byrokraattnen ja hidasliikkeinen organisaatio. Sen operaatiot ovat massiviisia ja ratkaisut jalkautetaan ylhäältä alaspäin.
Toisaalta osittain kritiikki palautuu myös persoonallisuuksiin. Kansalaisjärjestöihin hakeutuu henkilöitä, jotka kaipaavat kaikessa nopeita muutoksia ja turhautuvat helposti byrokratiaan. Kansainvälisessä yhteistyössä on paljon näkökulmia. Eteen tulee intressiristiriitoja. Muutos on väistämättä hidasta.
Molemmilla osapuolilla on kokonaisuuden kannalta tärkeä rooli. Kansalaisjärjestöjen tehtävä on kahtalainen. Kansalaisjärjestöjen täytyy korostaa pitkän tähtäimen tavoitteita. Mikäli YK:n iso ratas lähtee tavoittelemaan pilvilinnoja, kansalaisjärjestöjen tulisi myös palauttaa ne maanpinnalle.
Mauno Koivistolta kysyttiin aikoinaan: "Minkälainen sosialisti te olette?" Koivisto vastasi olevansa bernsteinilainen sosialisti. Samaan tapaan YK:n toiminta on kai enimmäkseen bernsteinilaista: pienin askelin kohti parempaa maailmaa. Kansalaisjärjestöissä toivottaisiin usein radikaalimpaa muutostahtia.
Dodon tapa toimia pohjautuu vapaaehtoistyöhön. Resursseja on siis aina käytössä niukasti. Dodolla ei siksi ole CCD:n suhteen yhtä kiteyttyä agendaa. Dodo toimii osana eurooppalaista ympäristöjärjestöjen verkostoa, eniD:iä. Pienenä järjestönä Dodon rooli on tässä verkostossakin vaatimaton.
Tällä hetkellä CCD:n rooli on vaatimaton verrattuna esimerkiksi biodiversiteetti- ja ilmastonmuutossopimuksiin. Tietoja näihin liittyvien rahastojen kokonaisarvoista on vaikeaa saada. Olen silti ymmärtänyt, että ero on kuitenkin merkittävä joka näkyy tietenkin suoraan myös arvovallassa ja organisaatioiden budjeteissa.
Ei olekaan ihme, että suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat keskittäneet kansainvälisen työnsä voimavarat näihin kahteen muuhun sopimukseen. Rahastojen merkittävä kasvattaminen lisäisi CCD:n painoarvoa. Tietysti etelän järjestöissä on halua rahavirtojen kasvattamiseen ja pohjoisessa ei ole.
Oma ensivaikutelmani on, että CCD ei ehkä ole ratkaiseva toimija maailman ongelmien ratkaisussa. Sillä vaikuttaisi kuitenkin olevan avainrooli foorumina, jossa voidaan tuoda esille aavikoitumisen vaikutuksia, tutkimustuloksia ja erilaisia näkökulmia.
Ei liene salaisuus, että kansalaisjärjestöissä kritisoidaan YK:ta usein varsin raskaallakin kädellä. Osittain kritiikki osuu oikeaan. YK on byrokraattnen ja hidasliikkeinen organisaatio. Sen operaatiot ovat massiviisia ja ratkaisut jalkautetaan ylhäältä alaspäin.
Toisaalta osittain kritiikki palautuu myös persoonallisuuksiin. Kansalaisjärjestöihin hakeutuu henkilöitä, jotka kaipaavat kaikessa nopeita muutoksia ja turhautuvat helposti byrokratiaan. Kansainvälisessä yhteistyössä on paljon näkökulmia. Eteen tulee intressiristiriitoja. Muutos on väistämättä hidasta.
Molemmilla osapuolilla on kokonaisuuden kannalta tärkeä rooli. Kansalaisjärjestöjen tehtävä on kahtalainen. Kansalaisjärjestöjen täytyy korostaa pitkän tähtäimen tavoitteita. Mikäli YK:n iso ratas lähtee tavoittelemaan pilvilinnoja, kansalaisjärjestöjen tulisi myös palauttaa ne maanpinnalle.
Mauno Koivistolta kysyttiin aikoinaan: "Minkälainen sosialisti te olette?" Koivisto vastasi olevansa bernsteinilainen sosialisti. Samaan tapaan YK:n toiminta on kai enimmäkseen bernsteinilaista: pienin askelin kohti parempaa maailmaa. Kansalaisjärjestöissä toivottaisiin usein radikaalimpaa muutostahtia.
Dodon tapa toimia pohjautuu vapaaehtoistyöhön. Resursseja on siis aina käytössä niukasti. Dodolla ei siksi ole CCD:n suhteen yhtä kiteyttyä agendaa. Dodo toimii osana eurooppalaista ympäristöjärjestöjen verkostoa, eniD:iä. Pienenä järjestönä Dodon rooli on tässä verkostossakin vaatimaton.
Miksi aavikoituminen?
YK:n Ilmastosopimuksen tutkimusta koordinoivan IPCC:n laatima raportti on saanut suurta julkisuutta. Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset ovat nousemassa kansainvälisen politiikan keskiöön. Ilmastonmuutos on tosiasia. Sitä ei pystytä täysin enää torjumaan. Ennaltaehkäisyn ohella tarvitaan myös sopeutumista.
Yksi ilmastonmuutoksen suurista vaikutuksista on aavikoituminen. Esimerkiksi Saharan eteläpuolella aavikko laajenee jo kovaa vauhtia. Metsät ovat tärkeä hiilidioksidinielu. Kun niitä parturoidaan pois, hiidilidioksidia jää ilmakehään enemmän.
Ilmastonmuutoksen vaikutus on epäsuora. Ihminen edesauttaa aavikoitumista teoillaan myös suoraan. Esimerkiksi Etiopiassa 92% energiankulutuksesta on puuta. Pääosa tästä menee ruuanlaittoon, osa valaisuun. Kun puusto on parturoitu, pintamaata ei sido enää mikään. Dodon Sinsibere-projekti on täsmäisku puiden puolustamiseksi Malissa. Se on aavikoitumisen kannalta yhdestä uhanalaisimmassa paikassa Maailmassa: Saharan etelälaidalla.
Aavikoituminen ei kuitenkaan ole pelkkää Saharaa. Aavikoitumista tapahtuu myös Euroopassa, esimerkiksi UNCCD:n kokouksen isäntämaassa Espanjassa.
Euroopan kannalta aavikoituminen on strateginen kysymys. Aavikoitumista kannattaa ehkäistä puhtaasti itsekkäistäkin syistä. Aavikoituminen ajaa pakolaisvirtoja liikkeelle. Paine EU:n rajalla kasvaa. Suomessa me elämme maailmassa, jossa makeaa vettä riittää rajattomasti. Maailmalla vesi on kuitenkin käymässä vähiin. Vesi on luultavasti öljyn jälkeen seuraava luonnonvara josta tulee globaali pula. Öljystä on sodittu jo kymmeniä vuosia.
Aavikoitumisen ehkäisy on tulevaisuuden megatrendi. Se on maailmalle suuri haaste. Samalla se on Suomelle suuri mahdollisuus. Suomen puhtaalla luonnolla on maailmalla kova maine. Meillä on myös edistyksellistä vesiteknologiaa. Toisaalta maatalouden lyhytnäköisyyden seurauksena sisävesistöt ja Itämeri ovat pilaantumassa kovaa vauhtia. Milloin opimme käyttämään hyväksemme valttejamme? Milloin lakkaamme matkimasta muita?
Yksi ilmastonmuutoksen suurista vaikutuksista on aavikoituminen. Esimerkiksi Saharan eteläpuolella aavikko laajenee jo kovaa vauhtia. Metsät ovat tärkeä hiilidioksidinielu. Kun niitä parturoidaan pois, hiidilidioksidia jää ilmakehään enemmän.
Ilmastonmuutoksen vaikutus on epäsuora. Ihminen edesauttaa aavikoitumista teoillaan myös suoraan. Esimerkiksi Etiopiassa 92% energiankulutuksesta on puuta. Pääosa tästä menee ruuanlaittoon, osa valaisuun. Kun puusto on parturoitu, pintamaata ei sido enää mikään. Dodon Sinsibere-projekti on täsmäisku puiden puolustamiseksi Malissa. Se on aavikoitumisen kannalta yhdestä uhanalaisimmassa paikassa Maailmassa: Saharan etelälaidalla.
Aavikoituminen ei kuitenkaan ole pelkkää Saharaa. Aavikoitumista tapahtuu myös Euroopassa, esimerkiksi UNCCD:n kokouksen isäntämaassa Espanjassa.
Euroopan kannalta aavikoituminen on strateginen kysymys. Aavikoitumista kannattaa ehkäistä puhtaasti itsekkäistäkin syistä. Aavikoituminen ajaa pakolaisvirtoja liikkeelle. Paine EU:n rajalla kasvaa. Suomessa me elämme maailmassa, jossa makeaa vettä riittää rajattomasti. Maailmalla vesi on kuitenkin käymässä vähiin. Vesi on luultavasti öljyn jälkeen seuraava luonnonvara josta tulee globaali pula. Öljystä on sodittu jo kymmeniä vuosia.
Aavikoitumisen ehkäisy on tulevaisuuden megatrendi. Se on maailmalle suuri haaste. Samalla se on Suomelle suuri mahdollisuus. Suomen puhtaalla luonnolla on maailmalla kova maine. Meillä on myös edistyksellistä vesiteknologiaa. Toisaalta maatalouden lyhytnäköisyyden seurauksena sisävesistöt ja Itämeri ovat pilaantumassa kovaa vauhtia. Milloin opimme käyttämään hyväksemme valttejamme? Milloin lakkaamme matkimasta muita?
Satunnainen delegaatti ilmoittautuu
Raportoin tässä blogissa osallistumisestani YK:n aavikoitumiskonventin (UNCCD) Madridissa pidettävään osapuolikokoukseen COP8:aan. Suomella on kokouksessa nelijäseninen delegaatio. Olen sen kansalaisjärjestöjäsen. Edustan tässä yhteydessä Dodoa, joka on pieni suomalainen keskusteleva ympäristöjärjestö.
Kirjoittamani huomiot eivät edusta Suomen virallista linjaa. Ne eivät välttämättä edusta edes Dodon linjaa. Luultavasti ne eivät ole edes niin pysyviä, että niistä voisi edes johtaa jotain omaa linjaani.
Kokemukseni YK:sta yleensä ja aavikoitumissopimuksesta erityisesti on vaillinaista. Korvaan sen innolla, tarmolla ja tarkalla kuuntelemisella. Kritiikki on erittäin tervetullutta, mikäli havaitset täällä vääriä päätelmiä tai suoranaisia virheitä.
Tämä kokous on tulikasteeni YK:n toimintaan. Tässä blogissa käsitellään luultavasti impressioitani YK:n toiminnasta ja ajatuksia maailmanparantamisesta yleensä.
Kaikki kommentit ovat erityisen tervetulleita!
Kirjoittamani huomiot eivät edusta Suomen virallista linjaa. Ne eivät välttämättä edusta edes Dodon linjaa. Luultavasti ne eivät ole edes niin pysyviä, että niistä voisi edes johtaa jotain omaa linjaani.
Kokemukseni YK:sta yleensä ja aavikoitumissopimuksesta erityisesti on vaillinaista. Korvaan sen innolla, tarmolla ja tarkalla kuuntelemisella. Kritiikki on erittäin tervetullutta, mikäli havaitset täällä vääriä päätelmiä tai suoranaisia virheitä.
Tämä kokous on tulikasteeni YK:n toimintaan. Tässä blogissa käsitellään luultavasti impressioitani YK:n toiminnasta ja ajatuksia maailmanparantamisesta yleensä.
Kaikki kommentit ovat erityisen tervetulleita!
Subscribe to:
Posts (Atom)
